Australia – Byron Bay ei noussut hypetyksen tasolle

^{*Artikkeli sisältää affiliate-linkkejä}

Byron Bayn kylä Australian itärannikolla on ollut backpackerien suosiossa jo jonkin aikaa, ja itseänikin kiinnosti sen paljon hehkutetut pitkät rannat, hippimäisen rento tunnelma ja aktiviteetit. Niinpä maailmanympärimatkani Australian osuudelle sisällytin kolmen yön pysähdyksen kylässä, sillä moni oli kommentoinut että olisi halunnut viettää enemmän kuin pari yötä paikassa. Tällä kertaa pari yötä olisi riittänyt, sillä kohdalle osui ajoittain todella sateista säätä syyskuun loppupuolella ja se tuntui vievän koko kylän tunnelmaa alaspäin.

Kylän rannan lähellä sattui viikonloppuna olemaan paikallinen festivaali tai myyjäiset, jossa useissa kojuissa myytiin luonnontuotteita, asusteita ja vaatteita. Tapahtumassa soitti myös bändi, jota jäin hetkeksi aikaa itsekin kuuntelemaan. Muuten kylä tuntui kuitenkin uinuvalta koko viikonlopun ajan mahdollisesti ajoittain sateisesta säästä johtuen tai sitten paikan sesonki ei vain ollut vielä alkanut.

Majakan kävelyreitti vie upeaa rannikkoa pitkin Australian itäisimmälle pisteelle

Yksi Byron Bayn suosituimpia aktiviteetteja on rannikon kävelyreitti kukkulalla kohoavalle valkoiselle majakalle, jonne minäkin suuntasin heti kun säätiedotus näytti ettei sataisi aivan koko päivää. Tämä reitti ja maisemat olivat heittämällä suosikkini Byron Bayn vierailusta. Alle 4km kävelyreitti kulkee kylän rantojen ohi ja osittain metsäpolkuja pitkin niemen kärkeen. Reitti on kivan monipuolinen ja oli hauska pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan, miten surffarit nappasivat sopivia aaltoja. Suhteellisen viileästä kevätpäivästä huolimatta rannalle oli uskaltautunut myös auringonpalvojia. Rannalla seisoi kuitenkin iso kyltti muistuttamassa voimakkaista virtauksista juuri niillä paikoin, sekä vedessä liikkuvista haista. Sää ei olisi ollut vielä itselleni tarpeeksi lämmin uimiseen, mutta varoituskyltti haista olisi kyllä saanut harkitsemaan uudemman kerran pulahtamista.

Tien varrella kävellessä puolestaan näkyi useita varoituskylttejä koalista. Tai oikeastaan pyyntöjä autoilijoille varoa alueella liikkuvia koalia. Edellä kävelevän pariskunnan viittoessa ylös puihin onnistuin hahmottamaan yhden koalan usean metrin korkeudessa puussa käpertyneenä palloksi.

Niemen kärkeä lähestyttäessä alkoi hieman sataa ja tuuli kävi erittäin kovana. Kävelin katsastamassa Australian mantereen itäisimmän pisteen, joka oli merkitty aitaan kyltillä. Merinäköalaa lukuun ottamatta paikalla ei ollut mitään ihmeellistä nähtävää, ja sateen yltyessä päätin suunnata ylös kohti kukkulalla häämöttävää majakkaa. Matkalla pysähdyin muutaman muun kanssa suojaan sateelta puun tuuhean oksan alle, sillä Goretex-takkini vedensietokykyä koeteltiin jo. Onneksi pahin sade lakkasi nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaa majakalle.

Valkoinen perinteisen näköinen majakka kohosi kukkulan päällä komeana ja ylhäältä avautuivat entistä paremmat näköalat merelle. En ehtinyt ihailla maisemaa kauaa, kun vieressä seisova perhe alkoi osoittelemaan merelle. Yritin hahmottaa kuohuvista aalloista jotain, ja perheen isän ohjeistaessa lasta katsomaan tiettyyn kohtaan, onnistuin itsekin bongaamaan ihastelun kohteen. Valas pärskäytteli pintaan ajoittain niin, että se erottui aaltojenkin joukosta. Kunnollista kuvaa oli kuitenkin mahdoton saada, sillä jokaisessa kuvassa valas ja sen pärskäys sekoittui sulavasti meren aaltoihin. Byron Bay on tunnettu valasbongausmahdollisuuksista, joten oli hienoa päästä itsekin todistamaan tämä sattumalta.

Teimme toisen turistin kanssa vaihtokaupat kuvien ottamisesta näköalapaikalla, ja sain ikuistettua itseni paikalla vaikkakin hieman vesisateen kangistamana. Suuntasin takaisin Byron Bayn keskustaan eri reittiä kuin tullessa, polkua joka kulkee lähinnä metsän siimeksessä. Kansallispuiston sivuilta löytyy kartta, joka auttaa hahmottamaan reitin. Majakalta täytyy suunnata autotien vartta hetki, jonka jälkeen polku erottuu tien sivussa. Matkalla aukeaa oikeastaan kaikista kaunein rantanäkymä loputtoman pitkälle Tallow Beachille, joka vierailuni aikana oli täysin tyhjä.

Metsäpolulle lähtiessä pohdin, miten helppoa alueella olisi eksyä, mutta loppujen lopuksi reitti oli helppo seurata selkeää polkua pitkin. Ajoittain vastaan tuli muita ihmisiä, mutta reitti oli hyvin rauhallinen. Puolivälissä reittiä pusikossa rasahteli isommin, ja puiden lomasta erottui keskikokoinen wallaby tai kenguru. Se katseli rauhallisen oloisena paikalle sattuneita kävelijöitä, jatkoi mutustelua ja hyppi pikku hiljaa syvemmälle metsään. Tuntui mahtavalta päästä näkemään paikallisia eläimiä luonnossa.

Camping-tunnelmaa pienessä mökissä

Majoituin Byron Bayssa hieman pienen keskustan ulkopuolella Glen Villa Resort -leirintäalueella (*Booking.com affiliate-linkki), joka oli kuitenkin kävelymatkan päässä keskustan kaupoista, ravintoloista, rannasta ja Greyhound-bussin pysäkistä (jolla pääsi kätevästi paikalle Brisbanesta käsin). Olin varannut itselleni pienen mökin, sillä halusin yksityishuoneen ja aivan keskustassa ainoat jäljellä olevat edulliset majapaikat olivat hostellien dormeja.

Kesäisen värisiksi maalatut mökit olivat söpöjä ja kesäisemmällä ilmalla olisivat varmasti olleet täydellisiä. Keväisessä sateisessa ilmassa niissä tahtoi tulla hieman kylmä, mutta paksun peiton alla tarkeni nukkua. Ylimääräistä aikaa ei mökissä kuitenkaan oikein ollut kiva viettää, sillä ilman peittoa tuli nopeasti viileä. Mökin viileys vaikutti myös hieman tunteeseen kylän viihtyvyydestä, kun sateisella säällä ei huvittanut olla omassa mökissä, eikä kaupungilla oikein ollut sateisella säällä paljoa tekemistä. Osa ravintoloista oli myös kiinni, mahdollisesti rajoitetuin aukio-oloajoin ennen sesonkia, joten sadepäivänä tuli vietettyä enemmän aikaa läppärillä parissa auki olevassa ravintolassa.

Muuten leirintäalue oli siisti, ja yhteiset vessat ja suihkut toimivat. Paikanpäältä löytyi tilaa niin matkailuautoille, teltoissa majoittuville, kuin isompaa asuntoa kaipaaville. Varmasti kesällä paikka olisi täydellinen!

Byron Baysta jäi sateisuuden vuoksi ennakko-odotuksia tylsempi fiilis. Varmasti paremmilla säillä tai kesän sesonkiaikaan olisi aktiviteetteja ollut enemmän ja ihmisiä liikkeellä. Nyt kylä tuntui sateiden vuoksi monin paikoin hyvin tyhjältä ja kolealta, eikä omalla kokemuksellani ollut hypetyksen arvoinen. Ehkä toisella kerralla myöhemmin kesällä tunnelma olisi voinut olla erilainen!