Päiväretki demilitarisoidulle alueelle Etelä-Koreassa
Yksi Etelä-Korean suosituimpia päiväretkiä on Etelä- ja Pohjois-Korean väliseen raja-alueeseen ja tunneleihin tutustuminen. Tämä kiinnosti myös itseäni ainutlaatuisuutensa vuoksi ja varasin päiväretken lähtemään kätevästi Soulin majapaikaltani. Bussilastillinen ihmisiä suuntasi heti aamusta Soulista kohti maan pohjoispuolella olevaa demilitarisoitua aluetta (DMZ:tä).
Demilitarisoitu alue on Etelä- ja Pohjois-Korean välillä oleva vyöhyke, jonka keskellä kulkee maiden virallinen raja. Molemmin puolin rajaa sijaitsee siis DMZ-alue, joka ei saa olla aseistettu tai sotilaiden miehittämä. Alueet heti DMZ-alueen ulkopuolella ovat kuitenkin yhdet maailman militarisoiduimmat.
Rauhan gondolihissin kyydissä ensimmäinen tuntuma DMZ:hen
Bussimme pysähtyy turistikeskuksen ja ravintolakujan eteen, ja kuski antaa meille ensin vain vartin tauon tällä paikalla. Palattuamme bussiin hän kuitenkin ilmoittaa, että saamamme vuoronumero rajan ylitykseen on vasta noin 50 minuutin kuluttua, joten meillä olisi aikaa käydä joko itsenäisesti kiertelemässä paikkoja turistikeskuksen ympäristössä tai voisimme käydä läheisellä gondolihissillä ajelulla DMZ:n puolella. Päätän käyttää ajan hyödyksi ja suuntaan oppaan perässä gondolihissin jonoon.
Pääsen omaan hyttiin gondolihississä ja nauhoitettu ääni alkaa kertoa ensin koreaksi ja sitten englanniksi vasemmalla puolella näkyvästä sillasta. Tunnistan nauhalta myös oppaan kertoman tarinan Hyundai-yhtiön perustajasta, joka halusi tukea perhettään joka oli auttanut hänet pakenemaan Etelä-Korean puolelle. Koska hänen isänsä oli aikanaan myynyt lehmän rahoittaakseen hänen matkan Souliin, hän lähetti yli 500 lehmää sillan yli Pohjois-Koreaan kiitoksena.
Gondolihissi ylittää riisipellot ja Imjin joen, jonka toisella puolella häämöttää demilitarisoidun alueen pieni turisteille tarkoitettu osio. Näen edessä piikkilangoilla päällystetyn raja-aidan, jossa komeilee myös miinoista varoittava kyltti. Täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatukseni oli, että kyltit ovat varmasti vain turistien huviksi laitettu, sillä tämä osio DMZ:stä tuntuu niin turistikylältä. Voisimmeko oikeasti olla näin lähellä oikeita miinoja? Hieman googletettuani selvisi kuitenkin, että demilitarisoitu vyöhyke on luultavasti maailman suurin miinakenttä, jossa on noin miljoona miinaa molempien maiden alueella. Joten luultavasti nämä miinavaroitusmerkit olivat aivan oikeita ja polulta ei kannattaisi eksyä.
Gondolihissin päätepysäkin ympäristöstä löytyy näköalapaikka joelle ja rauhaa toivottavia muistomerkkejä. Toiselta laitaa löytyy myös Camp Greaves, joka on Yhdysvaltojen entinen sotatukikohta, mutta nykyään museo ja ilmeisesti myös hostelli. Tuo museoalue oli kuitenkin aukeamassa vasta kello 10 ja meidän piti jo suunnata takaisin, jotta ehdimme bussille ajoissa ennen rajanylitysaikaamme.
Rajan yli DMZ:lle, mutta ei JSA:lle
Rajan kohdalla bussiimme nousee kaksi Etelä-Korean sotilasta, jotka tulevat tarkistamaan kaikkien passit. Retkeä varatessa muistutettiin passin tuomisesta mukaan, mutta oppaamme löytää myös ratkaisun yhdelle turistille jonka passi on jäänyt hotellille. Hän kertoo meille, että hän voi vakuuttaa sotilaille miehen olevan hänen henkilökohtainen ystävä, jonka henkilöllisyydestä hän voi mennä takuuseen.
Sotilaat nousevat bussiin ja käyvät läpi kaikkien bussissa olevien passit. Kun he ovat ohittaneet rivini, näen silmäkulmasta kun käytävän toisella puolella israelilainen pariskunta ottaa kuvaa rajanylityspaikasta. Opas oli erikseen maininnut kuvaamisen olevan ehdottoman kiellettyä tällä kohtaa, ja hänen olevan henkilökohtaisesti vastuussa meistä. Kuvaaminen ei mene bussissa olevilta sotilailta ohi, ja he pyytävät näyttämään välittömästi puhelimen kuvat ja poistamaan kaikki rajasta otetut kuvat. Turistit tottelevat, mutta heti kun sotilaat ovat lähteneet bussista he jatkavat kuvaamista. Pääsemme kuitenkin kaikki jatkamaan matkaa demilitarisoidulle alueelle bussin kyydissä, eikä opas onneksi joutunut tällä kertaa vaikeuksiin.
Valitettavasti juuri vierailuni aikana JSA:lle eli Joint Security Area:lle ei päästetä ollenkaan turistiryhmiä. JSA-alueella sijaitsevat konferenssihuoneet, joissa maiden väliset neuvottelut ovat lähinnä tapahtuneet. Aiemmin myös Pohjois-Korean puoleista rajaa on päässyt katsomaan aivan läheltä, mutta vain muutamaa viikkoa aiemmin heinäkuussa 2023 amerikkalainen sotilas oli samanlaisen turistikierroksen vierailulla juossut Pohjois-Koreaan. Pohjois-Korea on vahvistanut julkisesti, että sotilas on edelleen heidän alueellaan ja hallussa, mutta muuten tietoa hänen tilanteestaan on hyvin vähän tällä hetkellä. Vierailut JSA:lle on kuitenkin lopetettu toistaiseksi ja voi mennä jonkin aikaa ennen kuin turisteja uskalletaan päästää alueelle.
Pohjois-Korean tunnelissa seikkailemassa
DMZ-retken yksi kohokohdista on Pohjois-Korean kaivamassa tunnelissa vierailu. Pohjois-Korea on useaan kertaan rikkonut rajasopimusta, ja Etelä-Korean puolelta on löydetty tähän mennessä neljä heidän kaivamaansa tunnelia. Näiden tunnelien tarkoitus on ollut hyökätä Etelä-Koreaan joko suoraan Souliin tai selustan suunnalta kaivautumalla kauemmas rajasta. Pohjois-Korea on virallisesti väittänyt tunneleiden olevan tarkoitettu hiilen louhintaan, mutta alueelta ei ole löydetty viitteitä kivihiilestä, joten on selvää tämän olevan tekosyy. Seinistä on löytynyt myös räjähteiden jälkiä, joiden suunta on osoittanut että tunnelit on kaivettu Pohjois-Korean suunnasta.
Oppaamme vitsaili, että tunnelit ovat olleet erittäin suotuisia Etelä-Korean turismille, joten häntä ei haittaisi jos alueelta löydettäisiin vielä lisää tunneleita. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin erittäin todennäköistä, että tunneleita on alueella vielä enemmän, jopa kaksikymmentä lisää. Kuulostaa hieman pelottavalta ajatukselta. Tähän mennessä löydetyt tunnelit ovat löytyneet joko sattumalta, tai esimerkiksi pohjoiskorealaisen pakolaisen kertoman perusteella.
Pääsemme tällä päiväretkellä käymään kolmannessa löydetyssä tunnelissa, joka löytyi vuonna 1978 juurikin tuon pohjoiskorealaisen loikkarin vihjeen perusteella. Sisällä tunnelissa ei saa kuvata, mutta tunnelin edustalta löytyy läpileikkauskuva tunnelin rakenteesta ja pituudesta. Kartalla näkyy myös kohta, josta Etelä-Korea on ensimmäisen kerran porannut alas vihjeen perusteella ja löytänyt tunnelin.
Saamme heti tunnelin suuaukolla päähämme keltaiset kypärät, ja täytyy sanoa että nämä tulivat tarpeeseen erityisesti ryhmämme pidemmillä jäsenillä. Eikä niistä itselleni lyhyempänä ollut kyllä myöskään haittaa, sillä osa tunnelista on hyvin matalaa. Tunneliin laskeutuessa tunnen viileän ilman kasvoillani, ja koska matkani sattui juuri kesän helleaallon kanssa samaan aikaan on viileä ilma aluksi ihanan tuntuista. Myöhemmin olen kuitenkin iloinen, että päätin laittaa pitkät legginsit sortsien sijaan tälle päivälle, sillä pitkässä tunnelissa tulee ajoittain jopa kylmä.
Alussa kuljettavana on jyrkkä alamäki, joka on Etelä-Korean rakentama sisäänpääsy tunneliin ja jossa korkeutta on vielä hyvin. Tämän jälkeen edessä on pieni aukea kohta, josta löytyy myös Pohjois-Korean luoma vesipiste. Tästä eteenpäin päästään vierailemaan Pohjois-Korean kaivamaan tunnelinosaan, jossa ajoittain täytyy kulkea hyvin kyyryssä. Itse noin 160cm pitkänä pääsen suoristamaan itseni useammassa kohtaa tauottaakseni kyyrykävelyä, mutta minua pidemmät eivät välttämättä pääse kävelemään suorassa koko tunnelin osuudella. Kuulenkin ajoittain kypärien kolahtelua tunnelin kattoon ja naurahduksia, joten kypärä onneksi suojaa hyvin näiltä tömähdyksiltä.
Tunnelin pohjalla on ajoittain vettä, ja loikin laattoja pitkin edellä astelevien perässä. Menemme reipasta tahtia päästäksemme nopeasti pois matalimmista kohdista. Yhtäkkiä edessä on kuitenkin turisteille avoimen osan loppupää, josta löytyy laatta ja pieni ikkuna tunnelin jatko-osaan. Hetki on hieman antiklimaattinen jännittävän tunnelimatkan jälkeen, ja osa paikalle kertyneistä huudahtaakin, että tässäkö se nyt oli. Toisaalta paikka on erittäin jännittävä, sillä tunnelin läpi kiiruhtamisen jälkeen pääsen kunnolla katsomaan ympärilleni tunnelissa ja jään miettimään kaivajien tunnelmia maan alla. Yritän kuikuilla pienen pienestä ikkunasta toiselle puolelle, mutta tunneli näyttää aivan samalta sielläkin. Porukkaa alkaa kertyä pieneen tilaan, jossa tunneli ei ole yhtään leveämpi kuin aiemmin sinne kävellessä, joten lähden suosiolla suuntaamaan takaisinpäin samaa reittiä.
Takaisin suunnatessa matkan osaa jo arvioida ja kyyryssä kävely käy suhteellisen helposti. Edessä on tämän jälkeen kuitenkin vielä jyrkkä ylämäki ylös tunnelin suuaukolle. Olen kiitollinen tunnelin viileästä ilmasta tässä vaiheessa, sillä kaikki puuskutamme hengästyneinä jyrkässä rampissa. Matkalta löytyy muutama penkki hengähdystauoille ja ne ovat ahkerassa käytössä. Pian kuitenkin luonnonvalon kajastus näkyy ylhäällä ja palaamme samojen kypärähyllyjen luo kuin mistä lähdimme.
Näköalat Pohjois-Koreaan ja valvontatorniin
Tunnelin jälkeen suuntaamme vielä näköalapaikalle, josta näkee Pohjois-Korean puolelle. Koska JSA-alue ei tosiaan kuulu tällä hetkellä kiertueeseen, on tämä paras tapa nähdä Pohjois-Korea kaukaisuudessa. Opas osoittaa muutamat kaukana häämöttävät paikat, kuten Pohjois-Korean vartiotornin ja modernihkon propagandakylän, jolla yritetään vakuuttaa rajan toisella puolella oleville eteläkorealaisille paikallisilla olevan mitä parhaimmat olot. Saamme kiikaroida näköalapaikalla rajan yli, ja pohdin kiikaroiko rajan toisella puolella vartiotornissa sotilas myös meidän suuntaan. Tornissa ei kuitenkaan näy liikettä, eikä myöskään rajan tuntumassa. Ehkä parempi niin tällä kertaa.
Pohjois-Korea kyllä kiehtoo maana ja suomalaisena vierailu maassa on mahdollista ohjatulla turistikierroksella esimerkiksi Kiinasta käsin. Ehkä joku päivä seikkailuni vievät jopa tuonne erittäin suljettuun maahan, mutta nyt olen tyytyväinen pelkkään näköalaan etäältä ja suuntaan mielelläni takaisin Soulin vilskeeseen.
Lähtisitkö sinä vierailulle DMZ:lle tai jopa Pohjois-Korean kiertomatkalle?
4 Comments
Pingback:
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tämä olisi erittäin kiinnostava paikka joskus vierailla. Toisaalta kyllähän tuo Pohjois-Koreakin kiinnostaisi, mutta siinä on tietysti omat moraaliset haasteensa. Noista tunneleista en ollut kuullutkaan, kuulostaapa varsin hurjalta.
Mielestäni tuo kielletyissä paikoissa kuvaaminen on paitsi tyhmää, niin myös yksiselitteisesti väärin. En pysty itse tuollaista käsittämään.
Sarianne
Tunneli oli kyllä mielenkiintoinen nähdä, ja en tosiaan niistä kauheasti ole kuullut puhuttavan. Voi myös johtua siitä, että uusia ei ole löytynyt vuosiin ja nykyään Pohjois-Korealla on pitkän kantaman ohjuksia.
Pohjois-Koreassa ja toisaalta monissa muissakin maissa vierailun eettisyys on itseänikin mietityttänyt, tosin olen usein tullut siihen tulokseen, että tietoisuuden lisääminen ja kulttuurien väliset kohtaamiset ovat myös tärkeitä asioita, joilla voi olla positiivinen vaikutus maihin. Tietysti Pohjois-Koreassa vierailulla varmasti näkee ja kohtaa vain sen mitä he haluavat näyttää.
Kuvaaminen kielletyllä paikalla on kyllä edesvastuutonta, varsinkin raja-alueella kun oppaalle voi koitua siitä ongelmia.
Pingback: