Bali – riisipeltoja, temppeleitä ja pieleen menneitä ennustuksia

Ubudin rentoilupäivien lisäksi halusin kokea Balin joitain ikonisia kohteita, ja Ubudista käsin pystyikin hyvin seikkailemaan moniin paikkoihin päiväretkellä. Balilla on yleisesti suhteellisen edullista palkata kuski päiväksi, joten vaikka olin soolomatkalla päätin panostaa omaan kustomoituun päiväretkeen sen sijaan, että olisin liittynyt isomman ryhmän retkeen. Keskustelin Whatsappin kautta parin kuskin kanssa, ja valitsin toisen, jonka kommunikaatio ja ehdotukset päiväretken aiheista miellyttivät eniten.

Päiväretken suuntana olisi pari omaa valitsemaani temppeliä Ubudin alueella, Eat Pray Love -elokuvassa esiintyneen Ketut Liyerin pojan kämmenestä ennustus, sekä kuuluisat Ubudin riisiterassit.

1. Ubudin kuvankauniit riisiterassit

Keinuen riisiterassien yllä

Balin saarella on useita suosittuja riisiterasseja, mutta päätin suunnata Ubudin majapaikkaani lähempänä oleville Tegallalang riisiterasseille. Nämä ovat myös suhteellisen suositut ja kaupalliset pellot, ja läheisen tien varrelta löytyy ravintoloita ja kahviloita.

Alueelle tulee ensin maksaa sisäänpääsymaksu (alle pari euroa), jonka jälkeen edessä levittyvät upeat riisiterassimaisemat. Aivan alueen alusta löytyy muutama Instagramista tuttu keinu, joiden luolta voi myös vuokrata lisähintaan eri värisiä käärittäviä mekkoja. Kerrankos sitä riisipeltojen luona ollaan, joten päätän testata palvelua ja valitsen pinkin värisen mekon. Suuntaan matalimmalle keinulle, koska totta puhuen edessä oleva pudotus ja keinujen heppoiset narut hieman hirvittää.

Keinun selkänojaksi on viritetty muutama naru, mutta edessä ei varsinaisesti mikään estä pudotusta joten kehoitus nojata taakse keinuessa on ilmiselvä. Keinun työntekijät työntävät vauhtia ja kuvaaja alkaa huudella ohjeita joka heilahduksella. Edessä aukeavat kauniit näkymät riisipeltojan ylle, mutta keskittyminen menee kyllä suurimmaksi osaksi kuvaajan huutoihin.

Vuokrattu pinkki kietaisumekko hulmuaa joka suuntaan, ja myöhemmin kuvia katsoessani huomaan sen olleen monessa kuvassa joko peittämässä näkymää tai lentämässä niin että oman mekkoni alla olleet sortsit ovat ainoa kuvissa oleva alaosa. Kuvaaja käyttää osassa kuvia myös peilikikkaa, jolla saadaan luotua kuvaan heijastusilluusio.

Kierros riisiterassien pieniä polkuja pitkin

Kuvaussession jälkeen lähdemme kuskini kanssa kiertämään riisipellon pientä kävelypolkua, joka vie nurkan takana avautuvalle uudelle riisipeltojen alueelle. Kävelemme ylös tasanteelle, jolla pieneltä kahvilalta avautuu upeat näkymät riisipeltojen ylle ja niiden keskellä kohoaville palmuille. Suuntaamme vielä eteenpäin seuraten riisitasanteiden reunaa pitkin kulkevaa polkua ja ymmärrän, miksi niitä matkustetaan katsomaan. Ne näyttävät kuin kuuluvan luontoon ja ympärillä olevat palmut luovat kauniita varjoja viljelmien ympärille.

Polun varrella törmää paikallisiin, jotka tarjoavat vanhanaikaista kantopuuta korien kera rekvisiitaksi turistien kuviin maksua vastaan. Ohitan muut tarjoukset, mutta vanhan miehen kohdalla päätän kysyä mikäli hän suostuisi myös tulemaan kuvaan. Hän suostuu hymyillen ja kun kysyn hintaa, hän toteaa että mitä vain haluan maksaa. Annan hänelle sopivan maksun paikallisia seteleitä. Oppaani kertoo, että monet vanhemmat ihmiset eivät enää voi tehdä töitä, joten turistien kuvissa poseeraaminen tuo heille jotain tuloja.

Muilla riisiterasseilla vierailematta, en osaa sanoa miten paljon kokemus eroaa niistä. Yleisesti ottaen pidin Tegallalangin riisiterasseja vierailemisen arvoisena, vaikka paikka onkin hyvin turistinen. Kumpuilevat terassit ja riisejä ympäröivien vesien heijasteet luovat kauniita maisemia. Toisaalta ympäri Balia löytyy myös tavallisia tasaisia riisiviljelmiä tien varsilla ja esimerkiksi Ubudin majoituspaikkani läheiset tavalliset riisipellot näyttivät upeilta auringon laskiessa ja palmujen piirteiden heijastuessa veteen.

2. Ennustus Eat Pray Love – elokuvan tapaan

Uteliaana ensimmäistä kertaa ennustajalle

Ennustusten lukeminen on mielestäni yleensä hauskaa, vaikka en aivan täysin niihin uskokaan. Ajattelin kuitenkin, että Eat Pray Love -elokuvassa näkyneen paikan ja balilaisen ennustusseremonian kokeminen voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

Elokuvasta tutun Ketut Liyerin kodin ja temppelin aluetta on laajennettu elokuvan jälkeen, mutta paikalla on edelleen esillä muutama kuva elokuvasta. Itse Ketut Liyer on kuollut vuonna 2016, mutta hänen poikansa Nyoman on ottanut ennustajan ja parantajan tehtävät haltuunsa.

Saapuessani paikalle edellisen asiakaspariskunnan ennustus on meneillään avoimen verannan päällä. Alttarin tapainen on pienen pihan keskellä ja pöydällä näkyy myös parantajan isän kuva. Kaksi lintua laulaa omissa häkeissään, jotka roikkuvat erillisen rakennuksen katon reunalta.

Työntekijä hakee minulle indonesialaisen sarongin, jonka hän käärii vyötäisilleni, kerää 300 000 paikallista rupiaa (n. 17 euroa) ja ohjaa istumaan kunnes vuoroni koittaa. Pääsen seuraamaan parantajan suitsukkeiden, kukkien ja veden käyttöä parin ympärillä, sekä keskustelua heidän kädestä luvun aikana. Ennustaja toteaa pariskunnalle heidän menevän pian naimisiin ja hankkivan lapsia.

Oliko ennustus rahan arvoinen?

Heidän lähdettyään Ketut Liyerin poika ottaa minut vastaan. Hän tekee ensin lyhyen seremonian nurkassa pienen alttarin luona, kumartaen hiljaa ja pesten kätensä. Tämän jälkeen hän tulee istumaan minua vastapäätä, tervehtii ja kyselee perusasioita minusta kuten ikää, mistä olen kotoisin ja olenko naimisissa. Ajattelen mielessäni, että tämä varmasti auttaa ennustuksen keksimisessä, mutta päätän suhtautua tulevaan avoimin mielin.

Nyoman selittää minulle eri pituisten kämmenen uovien merkityksiä ja yleisesti ottaen hän kertoo positiivisia asioita elämän ennusteestani. Sitten hän pääsee parisuhteesta kertovaan kämmenen viivan kohtaan ja toteaa, että tulen menemään naimisiin ja saamaan 2 lasta. Kerron hänelle saman tien etten tule hankkimaan lapsia, mutta hän inttää vastaan ja sanoo, että kyllä tulet ja ne tulevat rikastuttamaan elämääsi. Tässä vaiheessa itseltäni meni täysin maku koko hommaan, mutta istun ennustuksen loppuun asti. Ehkä ennustajan kannattaisi pysytellä hieman kevyemmissä ennustusaiheissa ja tarjota näitä lupauksia vain henkilön toiveesta. Aiheiden käsittelyssä näkyy varmasti myös kulttuurillinen ero.

Viimeistelynä seremonialle Nyoman sirottaa hieman pyhää vettä pääni päälle ja liimaa muutaman riisinjyvän otsaani. Hän asettaa kukan korvani taakse ja toivottaa siunauksia minulle. Kiitän seremoniasta, ja lähden paikasta pohtien oliko tämä nyt rahan arvoista. Yleisesti ottaen seremonia voi varmasti olla kaunis rauhoittumishetki ja kiva vierailu elokuvasta tutussa kulmassa, mutta ennustus tuntui toistavan tylsästi yhteiskunnallisia normeja (jotka tietysti Indonesiassa vielä useammin toteutuvat) ja mahdollisesti samaa kaavaa ja lausahduksia kaikkien vieraiden kohdalla.

3. Tirta Empul – pyhän veden temppeli

Tirta Empulin hindutemppeli on tunnettu pyhästä vedestään, jossa kävijät pääsevät peseytymään. Temppelin ulkopuolelta saa sisäänpääsymaksuun kuuluvan sarongin päälle, mutta mikäli haluaa käydä kastautumassa vedessä tulee käyttää siihen tarkoitukseen erillistä vihreää sarongia. Pitkän altaan laidalta pulppuaa vettä kivipatsaiden aukoista ja ihmiset jonottavat kastautumaan pyhään veteen. Jätän kastautumisen tällä kertaa väliin ja suuntaan pidemmälle temppelialueelle.

Varsinainen pyhä lähde löytyy hieman peremmältä, ja sinne suunnatessa näkyy kylttejä, jossa naisia kehoitetaan pitämään hiukset kiinni (ei kuitenkaan peitettynä) ja kulkemaan sisään vain kuivissa vaatteissa. Alueen perältä löytyy lopulta tuo pyhä lähde, josta vesi kumpuaa maagisesti maan uumenista. Kiviaidalla reunustetun altaan reunoilla kasvaa paljon vihreää kasvillisuutta, mutta keskellä näkyy luonnon muodostama loputon lähde.

Pyhän veden altaiden lisäksi Tirta Empulista löytyy patsailla reunustettu kalalampi, sekä kaunis patsaiden ympäröimä koristeellinen portti.

4. Gunung Kawi – kallioalttareita ja juhlallisuuksia

Gunung Kawin temppelin ja hautajaispaikan erikoisuus ovat korkeat kallioon kaiverretut alttarit. Näiden hautajaismonumenttien uskotaan olevan omistettu 1049 – 1077 vuosina Balia ja Jaavaa hallinneelle, kuningas Anak Wungsu:lle ja tämän kuningattarille.

Päiväretkelläni satun paikalle juuri paikallisten juhlallisuuksien aikaan, ja kalliokaiverrusten viereen alttareille on kerätty värikkäitä pinoja erilaisia herkkuja. Hulppeimmille kultaisille kakkutarjottimille on pinottu näyttävästi eri kerroksiin hedelmiä ja kakkuja. Musiikki soi ja mikrofoni kajauttaa rukouksia ja laulua ympäri temppelialueen.

Oppaani vakuuttaa, että on ok vierailla temppelissä tämän juhlan aikana kunhan emme mene temppeliaukion lavan lähelle, joten suuntaamme peremmälle temppeliin. Työntekijät kasaavat avoimia punottuja koreja päällekkäin alttarirakennusten ympärille, ja seuraan hetken heidän aherrustaan. Oppaani kertoo kaikkien korien ja herkkutarjottimien olevan lahjoja jumalille ja juhlallisuuden jatkuvat pitkälle päivään.

Emme jää seuraamaan juhlallisuuksia pidempään, sillä pieni temppeli-yliannostus alkaa jo vaivata ja antoisan päiväretken päätteeksi on mukava suunnata takaisin majapaikalle aikaiselle illalliselle. Pidin päiväretken monipuolisuudesta ja siitä, että pääsin käymään juuri haluamillani nähtävyyksillä omaan tahtiin. Kätevä tapa tutustua Ubudin ympäristöön!

Kuuluisiko jokin näistä kohteista omaan Ubudin päiväretkeesi vai valitsisitko jotain muuta?