Indonesia – Gili Trawangan saaren elämää

Indonesian vinkkejä kysellessäni useat kommentoivat Balin ruuhkaisuutta ja turistisuutta, ja suosittelivat siirtymään Gilin saarille sen sijaan. Koska olin priorisoinut omalla reitilläni Bromon alueen tulivuorien näkemistä, ei aikaa varsinaiselle saarihyppelylle oikeastaan jäänyt. Päätinkin siis keskittyä vain yhteen Gilin saarista, ja vertailun jälkeen valitsin Gili Trawanganin eli tuttavallisemmin Gili T:n.

Vaihtelevan aallokkoinen laivamatka saarille

Balin saarelta Gilin saarille päästäkseen voi valita useiden eri laivayhtiöiden väliltä. Hintojen lisäksi kannattaa kuitenkin vertailla myös aluksen kokoa, sillä saarten väli on tunnettu veneitä keikuttavista aalloistaan. Päätinkin tapaamieni reissaajien kehoituksesta valita isoimman ja moderneimman laivayhtiön Eka Jaya Fast Ferry:n.

Menomatkalla ei laiva heilunut juuri lainkaan ja pääsin oikein sujuvasti perille Gilille. Paluumatkalla kiitin kuitenkin valintaani ottaa isompi paatti, sillä aallot olivat erittäin pelottavat ja paatti keikkui hurjasti. Matkaajien tavarat lensivät edestakaisin paatissa ja horisontti tuntui keikkuvan täysin viistoon joka aallolla. Pienemmässä paatissa tilanne olisi ollut varmasti vielä pahempi.

Työntekijät jakoivat oksennuspusseja, mutta onneksi ainakaan kukaan lähelläni ei joutunut käyttämään niitä. Monella näytti kuitenkin olevan huono olo pussin puristuksesta päätellen. 1,5 tunnin laivamatka takaisin Balille tuntui siinä vaiheessa ikuisuudelta, ja kaikki olivat helpottuneita laivan saapuessa takaisin satamaan. Matkan sujuminen on siis täysin tuurista kiinni, mutta isompi paatti saattaa hieman helpottaa matkaa.

Gili T:n rento saaritunnelma

Gili Trawanganin saarella ei ole autoja, joten heti satamassa on vastassa hevoskärryjä odottamassa saapuvia turisteja. Monet hevoset näyttivät kyllä todella surullisilta ja laihoilta, joten en suosittelisi tätä kyytiä. Olin etukäteen ottanut selvää saaren liikkumisvaihtoehtoista, joten valitsin majapaikkani noin 10 minuutin kävelyn päästä satamalaiturista ja pääsin sinne kätevästi omin jaloin. Hiekkatiellä matkalaukkua voisi olla hankala vetää perässä, joten olin kiitollinen omasta pienestä luottorinkasta selässä.

Matkalla satamasta majapaikkaani tuntui, että saaren rento tunnelma näkyi ihanasti ja ensivaikutelman perusteella tuntui, että viihtyisin mainiosti. Majapaikakseni olin valinnut oman bungalowin Bale Sampan Boutique Bungalowsista (*affiliate-linkki) rannan läheltä. Pihalla komeili yhteinen uima-allas muutamalla aurinkotuolilla ja paikalta sai vuokrata pyöriä päiväksi. Majoittujien aamupala tarjoiltiin kahvilassa, joka oli myös ulkopuolisille avoin ja tarjoili herkullista ruokaa myös päivällä. Olin majapaikkani valintaan tyytyväinen, sillä sijainti oli kätevästi lähellä saaren keskustaa, mutta ei kuitenkaan aivan bilepaikkojen vieressä.

Saaren ympäri pyörällä

Gili T:n saareen tutustumiseen oivallinen tapa on vuokrata pyörä ja suunnata saaren ympäri. Saaren pystyy pyöräilemään ympäri alle tunnissa. Suuntasin majapaikkani vuokrapyörällä matkaan heti aamupalan jälkeen ja muutamaa upottavan hiekkaista kohtaa lukuun ottamatta pyöräily sujui mainiosti. Pidin paljon saaren ihailusta omaan tahtiin, pysähdellen kivojen maisemien kohdalla. Koska Gilin saarten rantoihin vaikuttavat voimakkaasti vuoroveden vaihtelut, oli vierailuni aikaan aamupäivästä osa rannoista täysin kuivia pitkälle merelle asti, mikä kyllä hieman vaikutti maisemiin.

Saaren pohjoispuolella polku vie läpi rähjäisempien majoitusten, joissa osa paikallisista majoittuu. Tuntui hyvin surulliselta nähdä saaren eri puolten majoituserot. Turistit majoittuivat hienoissa resorteissa ja nauttivat uima-altaista (kuten itsekin tein), samalla kun palkkatasot ovat alhaiset ja työntekijät asuvat hyvin erilaisissa oloissa. Tämä on tietysti valitettavaa arkea hyvin monissa turistikohteissa. Suosittelenkin tutustumaan reittiin saaren ympäri, jotta saa erilaisen kokonaiskuvan saaren elämästä.

Pyöräretki saaren ympäri sujui lopulta niin nopeasti, että päätin pysähtyä kuvaustaukojen lisäksi myös toiselle aamupalalle bongaamaani kivannäköiseen ravintolaan. Pannukakut hedelmillä ja marjoilla olivat herkulliset!

Tämän maistuvan pysähdyksen jälkeen vastaani tuli mukavan näköinen ranta, jossa vesi alkoi olla tässä vaiheessa päivää jo edes hieman korkeammalla. Rannan reunasta löytyi puinen keinu ja riippumattoja, joista en lopulta ihan saanut selvää kuuluivatko ne jollekin läheiselle hotellille. Kukaan ei kuitenkaan tullut rahastamaan tai häätämään pois, joten sain nauttia ranta-ajasta.

Ystävällinen pariskunta vieressäni suostui vahtimaan tavaroitani sillä aikaa, kun kävin uimassa. Vesi oli kuitenkin edelleen todella matalalla ja en jaksanut ilman vesikenkiä kahlata liian pitkälle, joten uinti jäi enemmänkin pulahdukseksi. Kuivattelin uikkareita rentoutuen riippumatossa varjossa ja välillä keinussa heiluen, ja tuntui että sain kiinni saarielämästä.

Takaisin majapaikalleni pyöräillessä pääsin näkemään saaren vilkkaimman osan kokonaisuudessaan. Paljon ravintoloita, baareja ja kauppoja – tuntui, että aiemmin saapuessani ihastelema rento saaritunnelma oli vaihtunut ruuhkaiseen hulinaan. Tähän varmasti vaikutti päivänaika, mutta saaren ’keskusta’ ei vaikuttanut niin houkuttelevalta kuin aiemmin.

Auringonlaskun ihailua rantaterassilla

Olin pyöräretkeni aikana yrittänyt bongailla houkuttelevaa paikkaa auringonlaskun katseluun. En varsinaisesti sellaista pyörän selästä bongannut, mutta netin suositusten perusteella suuntasin PinkCoco -hotellin rantaravintolan terassille. Olin vuokrannut pyöräni vuorokaudeksi, joten sillä oli kätevä karauttaa 10 minuutin matka keskustan läpi.

Monella muullakin oli sama idea auringonlaskun ihailusta juuri tuolla paikalla, ja saapuessani paikalle lähes kaikki aurinkotuolit olivat jo varattuja. Yksin matkustuksen yksi hyvä puoli on kuitenkin se, että yhdelle ihmiselle on helpompi löytää tila kuin useammalle. Niinpä bongasin yksittäisen aurinkotuolin aivan terassin reunan tuntumasta, josta näkisin erittäin hyvin auringon laskun. Kiitin tuuriani ja tilasin itselleni samalla drinkin ja illallisen.

Siinä vesimelonimehua nauttiessa katselin muiden lomassa auringon laskua pilvien lomaan horisontissa ja värien vaihtumista. Laskuveden vuoksi lähirannikko oli kivikkoista ja katselin, miten muutamat ihmiset hyppivät veden rajalle ottamaan auringonlaskun siluettikuvia. Hienoja poseerauksia oli hauska ihailla rannalta.

Gili T:stä jäi yleisesti hieman ristiriitaisia fiiliksiä itselleni, kuten oikeastaan myös Balista. Ymmärrän monien paikallisten turhautumisen turisteihin ja toisaalta moni reissaaja pyrkii nykyään myös välttämään suosituimmat paikat täysin. Balilla liikkuminen paikkojen välillä on usein turhauttavan hidasta isoista ruuhkista johtuen, Gili T:llä pääsee pyörällä tai kävellen liikkumaan kaikkialle helposti. Kuitenkin turistisia baareja on Gili T:llä useita ja saari on tunnettu bilepaikkana. Nautin tietyistä hetkistä Gili T:llä, mutta kokonaisuudessaan saari ei ehkä tuntunut omalta paikalta.

Seuraavalla Indonesian vierailulla keskittyisin ehdottomasti vähemmän suosittuihin Balin tai Indonesian osiin ja muihin saariin. Toisaalta oli kiva nähdä tietyt paikat omin silmin, ja pystyn ymmärtämään suosion syyn.