Kioton Fushimi Inari – torii-porttien lumossa
Maailmanympärimatkani Japanin osiolla Kioto nousi suosikkikaupungikseni monipuolisten ja mielenkiintoisten nähtävyyksien ja tunnelman vuoksi. Yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Kioton lähellä on Fushimi Inari Shinto-pyhättö, jonka punaoranssit kuvaukselliset torii-portit vilahtavat useissa Japanista otetuissa kuvissa. Vaikka portteja löytyy myös muualta Japanista, on tämä pyhättö erittäin suosittu tuhansien torii-porttien reunustamien polkujen vuoksi.
Tällä Inari-vuoren luona sijaitsevalla pyhällä paikalla pääset kävelemään isojen torii-porttien lomassa, mutta alueen lukuisilta alttareilta löytyy portteja myös minikokoisina. Portit ovat lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä, ja erikokoiset portit ovat myös eri hintaisia. Isoimmat portit ovat maksaneet jopa miljoona yeniä eli noin 6000 euroa, kun taas pienempiin on riittänyt pari tonnia. Ei kuitenkaan mitenkään edullista, joten usein lahjoittajat ovatkin lahjoituksella osoittaneet kiitollisuuttaan Inari-jumalalle, joka on jo tuonut heille menestystä. Porttien vasemmassa pylväässä näkyy sen henkilön tai yrityksen nimi, joka on lahjoittanut portin. Bongailinkin pylväistä esimerkiksi hammaslääkäriaseman ja kylpylä resortin nimet matkalla.
Fushimi Inarille saapuu helposti junalla
Fushimi Inarille on helppo saapua junalla Kiotosta noin puolessa tunnissa. Kartasta katsoessa juna-asemia on pyhätön lähellä muutamia vaihtoehtoja, mutta mikä tahansa niistä on kävelymatkan päässä porttien alkupaikasta, joten helpointa on valita linja sen mukaan mikä on nopein omaan sijaintiin nähden.
Kävelyreitti juna-asemalta kulkee aluksi kylän läpi, mutta Google mapsin avulla oli helppo suunnistaa Fushimi Inarille. Punaisten porttien jono tulikin vastaan jo aikalailla alueen alussa, ja ihmisiä oli aamupäivällä kerääntynyt ottamaan kuvia niiden suulle. Liityin itsekin kuvausjonoon ja vaihdoimme edellä olevan turistin kanssa kuvausvuoroja, jotta molemmat saimme itsestämme kuvan punaisten porttien kujalla.
Alkuhälinästä poispäin suunnatessa ihmismassat kuitenkin onneksi hälvenivät pikku hiljaa. Lähdin kävelemään ylös torii-porttien reunustamaa laatoitettua polkua, joka lopulta johtaa Mount Inarille. Polkua ympäröi ihanan rauhallinen metsä, joka myös tarjosi helpottavaa suojaa elokuun helleaallolta. Matka reilun 200 metrin korkeudessa olevalle huipulle on noin 4 kilometria, ja sen varrella saatoin hetkellisesti kävellä yksinkin. Paikoitellen vastaan tuli pieniä aukioita täynnä alttareita, joissa kivipaasien päällä usein istuivat kettua esittävät patsaat. Ketuilla on usein suussaan paperikäärö, joka edustaa niiden roolia jumala Inarin viestinviejänä.
Näköalapaikkoja ja jäätelöä Inari-vuoren reitin varrella
Nautin metsän siimeksessä kävelystä, ja ainoastaan joillain levähdyspaikoilla sattui vastaani ihmisryhmiä. Eräs ruuhkaisempi kohta oli hieman ennen huippua olevan näköalapaikan jälkeinen risteys, josta löytyi myös ravintola ja jäätelöä myyvä kioski. Ihmiset olivat kerääntyneet alueelle istumaan, viilentymään viuhkojen viuhtoessa ilmaa ja ihailemaan edessä aukeavaa maisemaa. Päätin kuitenkin jättää jäätelön paluumatkalle, sillä halusin vielä saavuttaa Inari-vuoren huipun.
Jäin hetkeksi pohtimaan, mikä risteyksen poluista olisi oikea, sillä kylttejä ei tuolla alueella näkynyt. Tähän asti reitit olivat olleet hyvin selkeästi merkitty kyltein. Valitsin lopulta kutsuvimman polun, jota varjosti mukavasti vehreät puut. Ja polku osoittautui juurikin oikeaksi suunnaksi, sillä muutaman ylämäkiportaikon ja alttarin ohitettuani saavuin Mount Inarin huipulle.
Loppujen lopuksi huippu ei ollut kovin ihmeellinen, sillä paikalla oli samantyyppinen alttari kuin useat jo aiemmin alempana ihailemani ja paikalta ei auennut oikeastaan minkäänlaista näköalaa puiden takia. Joten maisemien vuoksi riittää kiipeäminen muutamalle näköalapaikalle polun varrella, mutta kokemuksen puolesta olin itse tyytyväinen myös huipun saavuttamisesta.
Alas vuorelta pääsi kehäpolkua eteenpäin jatkamalla ja päädyinkin sopivasti tasanteelle aiemmin ohittamani ravintolan luo. En jäänyt syömään ravintolaan, mutta ostin samassa yhteydessä olevalta kioskilta jo aiemmin houkutelleen jäätelön. Mainos oli luvannut erityisiä japanilaisia makuja, joten uskaltauduin maistamaan hiilihapollisen sitruunalimsan makuisen pehmiksen. En ehkä aivan limsaa jäätelössä havainnut, mutta ihanan raikas se oli, varsinkin kun helleaallon aikaan hikisenä jäin sitä nauttimaan. Tämän pienen lepotauon jälkeen jaksoinkin sitten kävellä koko matkan takaisin alas kauniiden porttien lomassa, junailla takaisin Kioton keskustaan ja suunnata maha kurnien lounaalle.
Fushimi Inari ylitti odotukseni alueen rauhallisuudella ja kauniilla tunnelmalla metsän siimeksessä, joten suosittelen ehdottomasti suuntaamaan alun kuvausruuhkaa pidemmälle ja mahdollisesti jopa Inarin huipulle asti!
20 Comments
Mari/ Maailma kotina
Seikkailin Kiotossa jalkapatikassa päivän valoisan ajan, kun bussi tuli Kiotoon ja lähti eteenpäin Osakasta. Tätä Inari-vuorta en nähnyt, mutta kerrassaan ihana oli Kioto.
Sarianne
Kioto on kyllä ihana! 🙂 Tämä pyhättö sijaitsee hieman kauempana keskustasta, joten täytyy melkeinpä tietää suunnata juuri sinne. Mutta Kioton keskustassakin riittää tosiaan kierreltävää!
Cilla Maria Travel
Tässä olikin paljon uutta tietoa. Harrastin aikanaan postcrossingia ja muistan saaneeni Japanista postikortin, jossa oli nuo torii-portit. En ole aiemmin tiennyt niiden merkitystä.
Sarianne
Kiva kuulla! Tiesin itsekin aiemmin torii-portit ainoastaan kuvista, mutta paikka oli kyllä todella kiehtova muutenkin 🙂
Sari / matkalla lähelle tai kauas
Viime keväänä ihastelimme Kiotoa! Kävimme tuolla Fushimi Inarissa mutta emme kiivenneet ylös saakka. Kiva nyt nähdä millaiset näköalat sieltä avautuivat.
Sarianne
Kiva kuulla, että osittain tuttuja maisemia! Aivan huipulta ei oikeastaan löytynyt mitään täysin erilaista, kuin mitä reitin varrellakin jo näki, mutta muutama kiva näköalapaikka oli matkalla sinne 🙂
Jenni / Unelmatrippi
Fushimi Inari oli minustakin todella mieleenpainuva ja hieno paikka. Myös meidän vierailumme aikaan vuosia sitten oli melko rauhallista, mikä yllätti. Ajattelin, että paikalla olisi tosi paljon väkeä, mutta ei sitten ollutkaan. Alueella oli mukava kierrellä, kun hetkittäin sai olla ihan itsekseen.
Sarianne
Mahtava kuulla! 🙂 Olin itsekin hieman yllättynyt rauhallisuudesta matkan varrella – ehkä monet eivät lähde alun porttijonoja pidemmälle kävelemään. Oli hienoa ihastella portteja, alttareita ja metsäympäristöä rauhassa!
Reissu-Jani
Upean näköisiä torii-portteja, mutta jos väkeä on paljon niin tuo kuvauksen jonotus yms voisi hieman saada vaivaantumaan. Toki se on näin lähes kaikkialla nykyään mikä paikka on hiemankin ”Instragrammattavissa”.
Sarianne
Onhan se hieman vaivaannuttavaa yrittää nopeasti räpsästä kuvat, kun takana jonottaa ihmisiä 😀 Ja myöhemmin reitillä olisi helpommin saanut kuvia ilman ihmisiä, kun monet kääntyivät takaisin alun jälkeen.
Eveliina / Reissukuume
No nyt on mielenkiintoinen ja kuvauksellinen paikka! En muista tällaisesta koskaan aiemmin lukeneeni, joten suurkiitos tietoiskusta 🙂
Sarianne
Kiitos, kiva kuulla! 🙂 Itsellekin paikan nimi oli ennen Japanin reissua tuntematon, mutta torii-porttien kuvia olin nähnyt vilahtelevan silloin tällöin.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kioto on omakin suosikkikaupunkini Japanissa. Fushimi Inari on jäänyt paikkana myös mieleen. Tuo pehmis värinsä puolesta näyttää myös ”vihreä tee” -makuiselta, josta itse pidin. Hauskaa, miten nekin ovat Japanissa niin erilaisia.
Sarianne
Kioto nousi itsellänikin yhdeksi suosikeista, Naran ohella. Ja nuo makuvaihtoehdot ovat kyllä Japanissa todella erilaisia kuin mihin Suomessa on tottunut ja vihreä tee tuntui oleva makuna monessa mukana. Mutta jännä kokeilla uusia makuja! 🙂
Heidi / Himomatkaajan turinoita
Kiitos blogijutustasi!
Tuli taas yksi syy, miksi pitää lähteä Japaniin. Se kun on vielä näkemättä ja kokematta.
Tuo idea porttien lahjoituksista oli mielenkiintoinen, sellaisia voisi olla maailmalla enemmänkin.
Sarianne
Kiitos, mahtava kuulla! <3 Japanista löytyy kyllä matkailijalle monipuolisesti kaikkea. Tällaiset lahjoitukset jumalille ja kiitollisuus tuntuvat olevan myös iso osa kulttuuria.
Ne Tammelat
Tosi mielenkiintoinen ja näyttävä kohde. Ehdottomasti toivelistan jatkeeksi tämä, jahka saadaan Japanin matkasuunnitelmia konkreettisemmiksi 🙂
Sarianne
Kiotolle kyllä iso suositus ja tälle pyhätölle sen lähellä! Japanissa kyllä riittää nähtävää, joten karsinta saattaa olla haastavaa 🙂
Pirkko / Meriharakka
Tuo oranssi pyhättö jäi kyllä Kiotosta mieleen! Kuten myös se kivipuutarha, jossa taitaa olla 15 kiveä, mutta siten aseteltuna, että mistään kohtaa (paitsi kait ilmasta) niistä ei koskaan näe kuin oliko se korkeintaan 14, vai tasan 14. Japanissa on kyllä jo jotain ihan omanlaistaan moneen muukun kohteeseen verrattuna!
Sarianne
Kivipuutarhan temppelillä en käynytkään, mutta näyttää kuvissa mielenkiintoiselta ja konseptina on kiehtova. Täytyy sanoa, että pieni temppeliähky tuli päälle jo muutaman jälkeen joten en tutkinut enempää temppelinähtävyyksiä muutaman keskustan temppelin kierrettyäni. Tämä pyhättö alttareineen kuitenkin oli näyttävä ja niin upea kierrellä 🙂