Nara – temppelikaupungin ihanat kumartavat peurat

Päiväretki Naraan oli yksi suosikkikokemuksistani Japanissa ja koko maailmanympärimatkallani. Kaupungin päänähtävyys ovat nimittäin lukuisien temppeleiden lisäksi puolikesyt peurat, joita voi ruokkia paikan päältä ostettavilla peurakekseillä ja jotka saattavat kumartaa sinulle!

Nara – kätevä päiväretki junalla

Osakasta Naraan on helppo matkustaa noin tunnin kestävällä suoralla junalla, joten päätin ehdottomasti käydä katsastamassa kaupungin ja sen kuuluisat peurat. Ostaessani junalippua automaatilta tuli vastaan ensimmäistä kertaa Japanin vierailullani junamatka, jolle täytyi itse katsoa hinta aseman reittikartasta. Tätä ennen automaatista oli löytynyt kohdeaseman nimi listalta, ja järjestelmä oli antanut hinnan automaattisesti. Nyt kuitenkin täytyi itse katsoa lipun hinta seinällä olevalta kartalta, jossa näkyy isolla asema, josta olet lähdössä ja sen ympärillä muut asemat. Jokaisen kohdeaseman nimen vieressä on hinta, paljonko matka sille asemalle maksaa. Automaatista valitaankin sitten oikeanhintainen lippu, syötetään käteisenä maksu, ja lippu tulostuu ulos. Helppoa, kunhan logiikan tietää!

Naran pysäkiltä on lyhyt kävelymatka puistoon, jossa olikin jo heti nälkäisiä peuroja odottamassa. Ei siis oikeastaan tarvinnut etsiä peuroja, vaan niitä oli heti iso laumallinen vastassa ja samasta paikasta löytyi myös heti peurakeksejä myyvä koju. Keksejä pystyy ostamaan oikeastaan koko puiston alueelta ja temppeleiden läheltä. Paikoin näkyi myös itsepalvelukehikkoja, joista pystyi ottamaan keksejä ja jättämään maksun luukkuun. Tuotot kekseistä menevät peurojen suojelutyöhön.

200 yenillä sai nipun keksejä, joiden nauha on myös peuroille syötäväksi kelpaavaa materiaalia. Pelästyin ensin, että olin syöttänyt peuralle jotain niille sopimatonta kun yksi ensimmäisistä peuroista nappasi puolet nauhaa kädestäni. Myöhemmin luin kuitenkin suoraa nauhasta, että se on myös ok antaa peuroille. Mitään muuta niille ei kuitenkaan saa syöttää, sillä ihmisten ruoka voi tehdä peurat sairaaksi.

Naran peurat ovat villieläimiä, mutta yleisesti lempeitä ihmisiä kohtaan

Peuroista varoittavia tauluja on paikoittain, ja niissä muistutetaan että peurat voivat purra, potkaista tai sohaista sarvellaan. Peurat ovat villieläimiä ja erityisesti jos niitä ärsyttää tai kiusaa, ne reagoivat varmasti. Yleisesti koin peurojen kuitenkin olevan hyvin lempeitä ja keksin palat otettiin sormista hyvin hellävaraisesti. Taitoin pyöreän keksin useaan osaan, jolloin nippu riitti kauaksi aikaa. Huomasin monen syöttävän kokonaisia keksejä kaukaa kurottaen, mutta pienemmätkin palat pystyi syöttämään peuroille hyvin ilman että tarvitsi pelätä sormien puolesta.

Joskus kekseistä saattaa tulla kinaa, joten on parasta syöttää vain yhtä peuraa kerrallaan. Varsinkin isommat sarvelliset urokset saattoivat ajaa muut pienemmät peurat pois ruoan ääreltä, joten yritin lähestyä ainoastaan yksittäisiä peuroja. Välillä tunsin kun toinen peura tuli tuuppaamaan kylkeen kuonolla tai tarttui hameeni helmaan ja yritti näin saada huomioita. Tuuppaukset olivat kuitenkin helliä, ja muistuttivat lähinnä koiraani, joka tulee kotona muistuttamaan kädessäni olevan herkun maistuvan myös hänelle. Totesin parhaaksi näissä tapauksissa siirtyä rauhassa pari askelta kauemmaksi eikä palkita tuota käytöstä, mutta missään nimessä ei kannata juosta karkuun. Huomasin nimittäin useaan otteeseen peurojen seuraavan peloissaan karkuun juoksevia ihmisiä (kuten tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa). Lapsia ei myöskään kannata jättää yksin peurojen kanssa, sillä peurat saattavat kokea olevansa korkeammassa asemassa ja puskea päin.

Naran peurat on julistettu kansalliseksi suojelluksi luontokohteeksi, mutta jo kauan aiemmin paikallisia peuroja on pidetty pyhinä eläiminä ja niiden tappaminen on ollut rangaistava teko. Aikojen saatossa peurat ovat tottuneet elämään ihmisten läheisyydessä ja myös oppineet japanilaisia tapoja, kuten kumartamisen. Saatatkin siis nähdä peurojen kumartavan ihmisille keksien toivossa.

Eräs uskomattoman suloinen bambin näköinen peura oli niin innoissaan syöttämistäni kekseistä, että se alkoi kumarrella innoissaan pää heiluen joka suuntaan. Omaan silmääni peura näytti hyvin iloiselta ja tyytyväisenä mutusti pieniä keksinpaloja kumarrusten välissä. Kyllä siinä itsekin tuli hyvin iloiseksi, jotain taianomaista peuroissa ehdottomasti on.

Toinen hellyyttävä mieleen jäänyt peura oli kauempana keksikehikon luona odotellut sarvellinen peura, joka tuli rauhassa luokseni kun olin kyyristynyt ottamaan kuvaa. Valitettavasti minulla ei ollut enää keksejä annettavaksi, mutta peura tuli nuolemaan käsivarttani. Ehkä olin herkullisen suolainen elokuisen yli 30 asteisen hellepäivän hikoilun jälkeen 🙂 Tuntui kyllä, että myös peurat väsyivät päivän mittaan kuumuuteen. Jos aamupäivästä peurat olivat innokkaasti juosseet keksien perässä, niin iltapäivällä palatessani takaisin puistojen läpi olivat peurat lepäämässä varjossa ja edes turistien suoraan nenän eteen tuodut keksit eivät enää kelvanneet. Vesipaikkoja peuroille näkyi onneksi muutamia, etteivät ne toivottavasti saa nestehukkaa helteessä.

Paniikki peuralaumassa

Peurojen lisäksi Narasta löytyy myös kauniita ja käymisen arvoisia temppeleitä. Ensimmäisten puistojen läpi käveltyäni päätin suunnata temppeleille päin. En kuitenkaan päässyt kuin ensimmäiseen risteykseen, kun kuulin takaani pelästyneitä huutoja ja peurojen sorkkien kopinaa asvaltilla. Käännyin ympäri ja täytyy sanoa, että kyllä sydän löi tyhjää hetken, kun kymmenittäin peuroja juoksi suoraan kohti jalkakäytävällä. Etummaisena juoksivat isoimmat sarvet omistavat peurat ja siinä vaiheessa mitään mahdollisuutta väistää ei ollut. Onneksi peurat ketterästi ohittivat minut vierestä, ja jostain välistä pääsin loikkimaan jalkakäytävän reunaan pois alta. Pian selvisi myös syy peurojen yhtäkkiselle paniikkijuoksulle: pieni musta pinserin näköinen koira jahtasi niitä räksyttäen. Peuralauma ja koira katosivat nopeasti metsän suuntaan, ja perään jäivät jolkottelemaan enää hitaammat peurat ja pienet peuran vasat, jotka olivat jääneet laumasta jälkeen. Epäselväksi jäi oliko koira vastuuttoman omistajan vapaaksi päästämä häirikkö, vai oliko hommassa jotain ideaa esimerkiksi peurojen keskittämiseksi metsää ja puistoon, pois autoteiltä ja juna-aseman nurkalta.

Temppeleiden rauhaa ja hyvän onnen toiveita

Suuntasin itse myös metsäpolulle, jota pitkin pääsisin ensimmäiselle valitsemalleni temppelille. Puiden varjossa oli miellyttävän viileää verrattuna puistoaukioiden paahteeseen. Ajoittain metsäpolkua reunustivat kauniit kivipylväät, joiden väleistä kurkisteli usein uteliaita peuroja. Ensimmäinen temppeli, jossa vierailin oli Kasuga Taisha shintolaistemppeli, joka erottui metsikön keskeltä punaisine kattoineen. Temppelin sisällä ihastuttivat katosta roikkuvat lyhtyrivit, sekä erilaiset paperit ja puukortit, joihin kävijät voivat kirjoittaa toiveensa ja rukouksensa. Temppelissä myytiin myös erilaisia onnea tuovia riipuksia tai kääröjä eri tarkoituksiin. Amuletteja oli esimerkiksi koulumenestykseen tai liikenneturvallisuuteen, mutta päädyin ostamaan muistoksi söpöt pienet amuletit yleiseen onneen ja perheen terveyteen.

Metsäpoluilta jatkoin Todai-ji buddhalaistemppelialueelle, jonka Todai-ji Nigatsudo temppelistä avautuvat hienot näkymät kaupungin ylle. Ihailin aurinkoisena päivänä kauas näkyviä maisemia, temppelin ympäristöä ja portaita reunustavia kivipaaseja. Minulla ei ollut mielessä tiettyjä temppeleitä, jotka haluaisin nähdä, joten nautin rauhassa kävelystä temppelialueella ja annoin sattuman päättää reitin. Temppelialueella kulki söpöjä pieniä katuja, ja suuntasin niitä pitkin takaisin ensimmäisten puistojen luo.

Pysähdyin matkalla maistamaan pienen kahvilan mochi-jäädykeleivosta, joka on tehty riisimassasta. Valitsemani sitruunanmakuinen mochi suorastaan suli suussa kuumana päivänä ja olin varma, että se oli paras koskaan syömäni mochi-leivos.

Kävelykierrokseni reitti palasi takaisin juna-aseman läheisille puistoille, jossa katselin hetken varjossa nukkuvia peuroja ja niiden ympärillä pyöriviä turisteja. Luin aiemmin, että peurat selvisivät hyvin korona-ajoista, vaikka ruokkijoita ei saapunut kaupunkiin samalla tavalla. Ne osasivat edelleen hankkia ruokaa luonnosta, ja ilmeisesti peurakeksien osuus niiden ravinnosta jää edelleen pieneksi vierailijoista huolimatta.

Oli ihmeellistä päästä tutustumaan niin läheltä näihin kauniisiin eläimiin, ja nähdä niiden toden totta kumartavan. Päiväretki Naraan jäi ehdottomasti mieleen eräänä ainutlaatuisena kokemuksena Japanista.

Tiivistettynä vielä muutama vinkki Naran peurojen syöttämiseen:

• Käyttäydy aina kunnioittavasti peuroja kohtaan
• Älä juokse karkuun, siirry mieluummin rauhassa pari askelta kauemmas
• Syötä peuroille ainoastaan niille tarkoitettuja keksejä. Keksien ympärillä oleva naru on myös peurojen syötäväksi kelpaava. Älä kuitenkaan syötä niille mitään muuta ruokaa.
• Syötä vain yhtä peuraa kerrallaan välttääksesi riitoja, varsinkin jos sarvellisia uroksia on paikalla
• Älä jätä lapsia yksin peuran kanssa ja huolehdi lasten käyttäytymisestä eläinten seurassa
• Älä lähesty peuran vasoja
• Peurat saattavat kumartaa saadakseen keksejä, mutta voit myös yrittää kumartaa niille ja katsoa kumartavatko ne takaisin. Älä kuitenkaan houkuttele niitä kekseillä antamatta niitä peuralle.