Tokio – Shibuya crossing risteys yläilmoista
Tokion nähtävyyksiä tutkiessani nousi useampi tornitalo suosittujen kohteiden listalle. Päätin, että maisemien ihailuun riittäisi yhden tornin näkymät, ja lopulta Skibuya Sky -näköalatasanne vei voiton.
Miksi juuri tämä näköalatorni? Yksi isoimpia vetonauloja itselleni oli nähdä Tokion legendaarinen Shibuya crossing -tienristeys yläilmoista käsin ja netistä löytyneet näköalakuvat tornista vakuuttivat muutenkin. Kirkkaalla säällä tornista näkyy aina Fuji-vuorelle asti.
Shibuya Sky – osta lippusi ajoissa
Täytyy myöntää, etten ennen ensimmäistä vierailuani ollut tehnyt tarpeeksi taustatutkimusta ja monen muun turistin tavoin havaitsin vasta Shibuya Sky:n lipunmyynnin luona loppuunmyyty -kyltin. Tornista löytyvän wifi:n avulla tarkistin Shibuya Sky:n sivuilta netissä myynnissä olevien lippujen tilanteen, ja seuraavan viikon ajalle oli jäljellä vain yksittäisiä aikoja. Auringonlaskun ajat tuntuivat olevan kaikista suosituimmat, ja niille ajoille ei ollut mahdollisuutta saada lippuja ollenkaan lähiviikoiksi. Onneksi minulla oli Tokiossa melkein viikko aikaa, joten varasin samantien liput muutaman päivän päähän aamupäivälle.
Tätä postausta kirjoittaessani tarkistin vielä uudelleen paikan lipputilanteen ja seuraavalle päivälle oli yksi luultavasti peruutusaika, mutta muuten seuraavat kaksi viikkoa olivat loppuunmyydyt. Suosittelen siis ostamaan lippusi ajoissa, kun suunnittelet Tokion matkaa! Netistä liput saa hieman halvemmalla, noin 13,5 eurolla, kun taas paikan päältä ostettuna liput maksavat noin 15,5 euroa (2024).
Shibuya Crossing – maailman vilkkaimmat suojatiet
Shibuya Sky:n näköalatasanne sijaitsee 47-kerroksisen Shibuya Scramble Square -ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa, aivan Shibuyan aseman päällä. Ylhäältä aukeaa näkymä Shibuya Crossing -risteykseen, joka on Wikipedian tietojen mukaan maailman vilkkain jalankulkijoiden ylityskohta, sillä noin 3000 ihmistä voi ylittää risteyksen kerralla. Tämän tekee mahdolliseksi lähes joka suuntaan lähtevät suojatiet ja autoliikenteen täydellinen pysähtyminen jalankulkijoiden ylityksen ajaksi.
Sosiaalisessa mediassa onkin näkynyt useita videoita, joissa jalankulkijoiden valojen vaihduttua ihmiset lähtevät ylittämään risteystä samanaikaisesti joka suunnasta ja alue täyttyy hetkessä uskomattoman näköisesti virtaavista ihmismassoista.
Kävin itse ylittämässä tätä Shibuyan aseman läheisyydessä olevaa risteystä pariinkin kertaan, mutta molemmat kerrat sattuivat arkipäivälle. Tällöin ennätyksiä hipovia ihmismassoja ei ollut näköpiirissä, mutta valojen vaihtumista odottamaan kertyi kyllä suomalaiseen näkemykseen tarpeeksi ihmisiä ja risteystä ylittäessä joutui väistelemään vastaantulijoita. Ehkä parempikin etten ollut liikenteessä iltaruuhkan aikaan, vaikka toisaalta olisi ollut mielenkiintoista kokea ihmispaljous ja iltahämärässä loistavat mainostaulut.
Pääsin kuitenkin katsastamaan, miltä risteys näytti yläilmoista ja näkymä Shibuya Sky:n näköalakerroksesta ei pettänyt. Jäin hurmaantuneena katsomaan valojen vaihtumista useampaan otteeseen, sillä yläilmoista näki ihmisvirran kiehtovan liikehdinnän vielä selkeämmin. Korkeuksista käsin ihmiset näyttivät tietysti pieniltä muurahaisilta ja niiden rinnalla useat valkoiset päivänvarjot erottuivat pyöreinä liikkuvina pisteinä.
Fuji-vuoren bongaukseen ja ulkoterassille pääsyyn tarvitset tuuria
Shibuya Sky:n näköalaterassi kulkee kerroksen ympäri ja tarjoaa näkymät Tokion eri suuntiin. Seinillä näkyy myös ohjeita, mitä kussakin ilmansuunnassa voi nähdä. Pysähdyin hämmentyneenä Fuji-vuoren ohjeen luokse, sillä ensisilmäyksellä maisemassa ei näkynyt kuin muutama tornitalo, iso autotie ja kauas jatkuvaa Tokion kaupunkia. Mutta kun oikein tarkkaan katsoi, näkyi taivaanrannassa vuoren alaosan ääriviivoja ja loput tästä Japanin korkeimmasta vuoresta oli ison pilvipeiton takana.
Kirkkaalla säällä voi olla niin onnekas, että pääsee bongaamaan Fujin kokonaisuudessaan Tokiosta käsin myös ilman torniin nousua. Esimerkiksi Heidi Maailman äärellä -blogista oli maailmanympärimatkan syksyisemmällä Tokion visiitillään nähnyt vuoren hotellin parvekkeelta käsin. Olin maailmanympärimatkani aiemmalla pysähdyksellä päässyt itse ihastelemaan Fujin ääriviivoja Kawaguchi-järven rannalta käsin, joten en ollut osannut odottaa näkeväni vuorta Tokiosta asti.
Aurinkoisella säällä Tokion yksityiskohtia näki kuitenkin muuten kivasti yläilmoista. Isoja pilvenpiirtäjiä kohosi monella suunnalla, kuten saattoi odottaa, mutta myös isoja vihreitä puistoja, erilaisia areena-rakennuksia ja junaratoja näkyi useita. Shibuya Sky:n näköalakerroksista löytyy myös kahvila, istumapaikkoja ja pieniä puutarhamaisia alueita, joten maisemista voi jäädä nautiskelemaan pidemmäksikin aikaa.
Olin ennakkoon nähnyt hienoja kuvia Shibuya Sky:n lasitetulta ulkoterassilta. Valitettavasti tuo terassi oli kiinni vierailuni aikana, ilmeisesti tuulen tai ukkosen mahdollisuuden vuoksi. Jäin siis ihailemaan terassia vain lasin takaa, ja ymmärtääkseni tätä tapahtuu yllättävän usein sillä terassi pidetään suljettuna varsin herkästi sateen tai tuulen vuoksi. Ehkä näköalatorniin löytyy välillä peruutuslippuja lyhyellä varotusajalla juuri siksi, että ihmiset saattavat siirtää sisäänpääsyään muille päiville sääennusteen mukaan.
Hachiko – uskollisen koiran muisto elää
Sisäänkäynti Shibuya Sky:n 14. kerroksen lipunmyyntiin onnistuu kauppakeskuksen ulkopuolelta erillisellä hissillä ja sieltä lipun kanssa pääsee nousemaan näköalakerroksiin toisella hissillä. Poistuminen tapahtuu kuitenkin tavaratalon kerrosten kautta, mikä tietysti antaa vierailijoille mahdollisuuden ihailla tarjontaa. Tavaratalon kerroksista löytyy hyvin erilaisia liikkeitä vaatteista, kosmetiikasta, elektroniikasta ja käytännön tavaroista aina matkamuistoihin. Muutamasta kerroksesta löytyy ravintoloita ja katutason kerroksesta löytyy hurmaavia herkkutiskejä.
Matkamuistoista moni oli omistettu lojaalin Hachiko-koiran tarinalle ja jäin itsekin pitkään pohtimaan jonkin matkamuiston ostamista. En lopulta löytänyt itselleni sopivaa ja käytännöllistä muistoesinettä, mutta kyyneleet sain kyllä silmiin kuten aina Hachiko-koiran tarinaa miettiessä.
Akita Inu -rotua olevan Hachiko-koiran tarina on äärimmäisen koskettava. Hachikon toinen omistaja, Ueno, kulki töihin juurikin Shibuyan asemalta ja koira saapui miestä vastaan asemalle joka työpäivän jälkeen. Eräänä päivänä vuonna 1925 Ueno kuitenkin kuoli yllättäen työpäivän aikana, eikä koskaan palannut juna-asemalla odottavan koiransa luo. Yli 9 vuoden ajan, omaan kuolemaansa asti Hachiko palasi Shibuyan asemalle junan saapumisaikaan odottamaan Uenon paluuta.
Hachikon muistolle on pystytetty pronssipatsas Shibuyan aseman uloskäynnille. Uloskäynnin nimi on tietysti Hachiko-exit. Kävin itsekin piipahtamassa patsaan luona ja löysin parinkymmenen ihmisen jonon odottamassa vuoroa ottaa kuva patsaan kanssa. Patsas oli vuorattu koripallon maailmanmestaruuskisojen mainoksilla, mikä ei tuntunut sopivalta. Hachikon tarinasta on tehty myös amerikkalainen versio elokuvassa Hachi – A Dog’s Tale.
Oletko ylittänyt Shibuya crossingin Tokiossa? Kiinnostaako risteyksen ihailu yläilmoista, vai valitsetko mieluummin jonkin muun Tokion tornirakennuksista?
20 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Shibuya crossing on itse asiassa tullut ylitettyä useita kertoja jo senkin vuoksi, että vietimme Shibuyassa aika paljon aikaa. Me kävimme katsomassa näköaloja vain Tokion metropolin hallintorakennuksesta. Olemme monesti tehneet niin, että pyrimme menemään näköalapaikalle ennen auringonlaskua ja viipymään siellä siihen saakka (jos vain paikka on auki), niin samalla kerralla näkee kaupungin yläilmoista niin päivänvalossa kun kaupungin iltavalaistuksessakin. Voisihan risteystä olla mukava yläilmoistakin ihailla, vaikka ihan hyvät näkymät sai jo pelkästään rautatieasemalta. Toisaalta, itse kaupungin ihailuun ei mielestäni ole suurta merkitytä minkä paikan valitsee, joten miksei sitten valitsisi tätä.
Sarianne
Tuota Tokion metropolin hallintorakennusta suositteli moni myös! Auringonlaskun aika on varmasti upea 🙂 Juuri siihen tähtäävät ajat tuntuivat olevan erittäin suosittuja, sillä iltaiselle ei ollut enää lippuja jäljellä seuraaville päiville. Ainoat liput, joita tuli saataville oman matkan aikana olivat aamupäivälle, joten hyvä olisi tämäkin varata ajoissa.
Eveliina / Reissukuume
Voih tuota Hachiko-tarinaa 🙁 Sydän särkyy. En silloin aikoinaan (saati vieläkään) pystynyt katsomaan leffaa, koska jo pelkkä traileri sai kyynelkanavat auki. Ja sama taas, kun luin postauksen 😀
Sarianne
Joo on kyllä todella liikuttava tarina, itsekin piti pitää kyynelten pyyhkimiseen tauko kesken kirjoittamisen! Ja leffa on kyllä todella sydäntäsärkevä. En usko että voin enää katsoa sitä uudestaan, varsinkin kun oma Peppi-koira nukkui nyt alkuvuodesta pois 15 vuoden iässä niin tekee liian surulliseksi 😥 Mutta ihana, että tarina on edelleen tärkeä Japanissa!
Elina / elinanmatkalaukussa
Voi hitsi ku toi näyttää korkealta jo pelkästään kuvista, saatikka sitten minkälainen se on livenä! Aika hurja määrä ihmisiä voi kulkea yhtä aikaa tien yli, ihan järjetöntä ja Japanilaiset on ymmärtääkseni tosi lainkuuliaisia, niin siellä sitten kans myös seistään yhtä aikaa odottamassa eikä poukkoilla liikenteen seassa tien yli. Ja voi tuota Hatchikoa. En ikinä pysty kattoa sitä elokuvaa itkemättä, se on niin koskettava. Jouduin vuosia sitten myymään sen dvdn pois, vaikka siitä elokuvasta kovasti pidinkin, mutta tiesin, etten enää pystyisi kattoa sitä, sillä ei siitä seuraisi taas kun vaan runsaasti kyyneleitä 🙁
Sarianne
Joo Hachikon tarina on kyllä niin koskettava, ja itsekään en varmaan pysty uudestaan elokuvaa katsomaan! On korkealla tosiaan tuo näköalakerros, 47. kerroksesta kaikki näyttävät aivan muurahaisilta. Oli jännää nähdä ihmisvirrat, kun meillä Suomessa ei ole tuollaisia risteyksiä, joista kaikki jalankulkijat kulkevat samaan aikaan joka suuntaan ja vielä ristiin yli.
Ne Tammelat
Kuulostaa ihan meidän toivelistan paikalta myös tuo näköalatasanne ja tottakai risteys pitäisi käydä kävelemässä läpi 360-kamera kourassa. On se kyllä käsittämätöntä, että suunnilleen jäähallillinen ihmisiä ylittää samaan aikaan tietä. Saa olla hyvin organisoitu liikennesuunnittelu 🙂
Sarianne
Joo on se käsittämätöntä, kun meillä Suomessa ei oikein tällaisia ihmismassoja kerry 🙂 On tosiaan hyvin suunniteltu, ja ehkä ihan hyvä että autot liikkuvat aina eri aikaan kuin ihmiset ettei niiden tarvitse väistää jalankulkijoita.
Sari / matkalla lähelle tai kauas
Vuosi sitten tuolla kävin. Ihana palata sinne kuvien kautta. Silloin pääsin ulos. Fujia en nähnyt.
Sarianne
Mahtava, että pääsit sillä kertaa myös ulkoterassille! 🙂 Varmasti hieno visiitti, vaikka Fujin näkemiseen tosiaan tarvitaan tuuria.
Merja / Merjan matkassa
Tokio on vielä näkemättä. Shibuyan risteys on listalla ja kyllä se pitäisi nähdä livenä. En tiennytkään, että sitä voi katsella myös yläilmoista käsin. Hachikon leffa oli niin surullinen, ettei sitä voinut kuivin silmin katsoa.
Sarianne
Joo suosittelen käymään, jos yläilmoista ihailu kiinnostaa! 🙂 Minullekin selvisi tämän Shibuya Skyn hyvä sijainti Shibuyan isoon risteykseen nähden vasta kun vertailin eri torninäkymiä Tokion matkaa varten.
Stacy Siivonen
Belfastissa on toinen eläintarina ja eläinpatsas. Siellä Alec the Goose johdatti lapsia turvallisesti kouluun. Tällä kertaa oli Alec itse, joka menehtyi, se jäi auton alle.
Japani ja itä yleisesti on ruvennut kiinnostamaan, kun ne eivät ole kiinnostaneet koskaan ennen. Syynä kiinnostuksen heräämiseen on ollut Marie Kondo. Aikani kun olin konmarittanut, niin minulle selvisi, että tässähän siivotaankin omaa päätä. Terapiaan on mahdoton päästä, mutta konmarittaa voi kuka vain. Kukapa ei haluaisi tehdä elinpiiristään visuaalisesti levollista, sen sijaan että se olisi maailman vilkkain risteys.
Sarianne
Eläintarinat ovat kyllä koskettavia ja ihmisiä yhdistäviä! Uskon samaan myös, että konmarittaminen selventää samalla omia ajatuksia. Käsimatkatavaralla tehdyn maailmanympärimatkan jälkeen tuntui kotiin palatessa, että omat kaapit tursuavat aivan liikaa ja tavarapaljous on jopa hieman ahdistanut. Kyllä se konmaritus tuo kivasti selkeyttä ja levollisuutta kaikella tapaa 🙂
Cilla Maria Travel
Huh mitkä maisemat! Japanissa ei ole tullut vielä käytyä, mutta takuulla tuo risteyskin on sitten joskus bucketlistillä, kunhan Tokioon asti pääsee. Haluan ehdottomasti käydä katsomassa maisemia myös yläilmoista. Tähän mennessä suurin kaupunki, jossa olen käynyt, on Mexico City, mutta Tokio taitaa olla vielä suurempi.
Sarianne
Suosittelen ehdottomasti Shibuya Skyta, jos haluaa ihailla risteyksen maisemia yläilmoista! 🙂 Tokio on tosiaan maailman väkirikkain kaupunki, mutta Mexico City oli myös 6. sijalla tämän vuoden listauksessa.
Pirkko / Meriharakka
Poikettiin mekin, kuluneella viikolla (!), katsomassa niin risteystä kuin koira-patsasta. Koska olimme jo käyneet Tokyo Skytreessä emme enää halunneet panostaa toiseen näköalatorniin, joten tyydyimme Magnet -tavaratalon 8. kerroksen terassiin, joka sekin oli ihan kelpo vaihtoehto päästä katsomaan tuota risteystä ainakin vähän yläilmoistakin. Magnet-tavaratalon terassilta kannattaa muuten, jos sinne päätyy, tulla alas kerros kerrokselta, niin pääsee samalla ihmettelemään kokonaista tavarataloa täynnä roolivaatteita!
Rami Rajakallio
Tokiossa olen muutaman kerran käynyt ihmettelemässä tuon maailman vilkkaimman risteyksen menoa. Shibuya Sky tornissa en ole käynyt, mutta muutamassa korkeassa rakennuksessa kylläkin. Mitä itse Fuji-vuoreen tulee, niin näimme sen hotellimme ikkunasta Tokiosta, kun viikon verran siellä asustelimme. Samoin kävimme Fujin viidennellä asemalla eli niin korkealla, kun autolla sinne pääsee. Tekisi mieli huiputtaa se seuraavan kerran siitä jalkaisin.
Pingback:
Pingback: