Kolumbia – Cocora Valley & maailman korkeimmat palmut

^{*sisältää affiliate-linkin}

Kolumbian matkani yksi kohokohta oli ehdottomasti suojeltu Cocora Valleyn alue, jossa kasvaa maailman korkeinta Quindío wax palm -palmulajia, joka on myös Kolumbian kansallispuu. Palmujen rungossa on nimen mukaisesti suojaavaa vahaa, ja niitä käytettiinkin ennen kynttilöiden valmistukseen. Historiallisesti eri syistä tehtyjen hakkuiden vuoksi palmut ovat tällä hetkellä uhanalaisuusasteikossa tasolla ’vaarantunut’ ja niitä yritetään kovasti paikallisten toimesta kasvattaa takaisin.

45-60 metrin korkeuteen kohoavien palmujen kasvattaminen kestää ihmisiän, sillä palmu saavuttaa sopivan korkeuden ja lisääntymiskyvyn vasta 80 vuotiaana. Siemenellä kestää viisi vuotta kohota maasta ja 22 vuotta kasvattaa lehtiosat. Cocora valleyn alueella on myös istutettuja vahapalmuja, joista näkyy vain se parinkympin ikäinen lehtipensas tai joissain tapauksissa vain pieni siementupsu maassa. Oppaani kertoo haasteena olevan ihmisen luoma aukea kasvuympäristö, joka ei suojaa tarpeeksi herkkää nuorta palmua lehtineen. Ideaalisti vahapalmu kasvaisi ensin vahvaksi metsän suojassa ja kurottaisi sieltä korkeuksiin saadakseen paikan auringon valossa.

Vaikka rinteessä harvakseltaan kasvavat palmut ovat hurjan kuvauksellisia, ei se siis ole ollenkaan lajille luonnollinen tila. Toivottavasti palmulajia saadaan suojeltua ja kasvatettua onnistuneesti. Ainakin paikalliset maanomistajat ovat heränneet paikallisluonnon arvoon ja sen suojeluun, mutta samalla tien reunaan on myös roudattu huvipuistolaitteen tapaista vierailijoille, joka ainakin itseäni kammottaa yhdistettynä kauniiseen rauhalliseen luontoon. Ehkä parempi vierailla paikassa nyt kuin myöhemmin!

Cocora Valley – Miten matkustaa palmuja katsomaan?

Cocora Valley:iin saapuminen tapahtuu yleensä läheisestä Salenton pienestä kylästä, sillä sieltä lähtee joka päivä värikkäitä Willy-nimisiä jeeppejä kuskaamaan vierailijoita alueelle. Parinkymmenen minuutin ajomatka Salentosta Cocora Valley:iin taittuu kiemurtelevia teitä pitkin sulloutuneena jeepin taakse penkeille, tai jos kaipaat enemmän seikkailua matkaan niin voit myös matkustaa auton takalevyn päällä ulkona seisoen.

Salenton pikkukylä Kolumbiassa on saavutettavissa parhaiten lentämällä maan sisäisesti läheisten kaupunkien Pereiran tai Armenian lentokentälle, joista voi napata paikallisbussin tai taksin. Päädyin itse helpoimpaan ratkaisuun, eli varasin suoraan Salenton majapaikastani (*affiliate-linkki) haun Pereiran lentokentältä, jolloin vajaan tunnin ajomatka meni erittäin sujuvasti. Suoria lentoja tuntui olevan matkani aikaan lähinnä Medellinistä tai Bogotasta käsin, joten tämä kannattaa huomioida matkareittiä suunnitellessa.

Cocora Valleyn alue on osittain yksityisessä omistuksessa ja osittain kansallispuistoa, ja alueelle saavuttaessa on yleensä kuljettava yksityisessä omistuksessa olevien maiden läpi. Paikan päällä tulee maksaa sisäänpääsymaksu, mutta olin itse päätynyt varaamaan oppaan Salentosta, jolloin ihana oppaani Luisa hoiti kaikki maksut portilla. Aivan reitin alussa olevalta alueelta löytyy kahvila ja vessa, sekä vierailijoita varten pystytettyjä Cocora valley -kylttejä ja Willy-jeeppi poseerausta varten. Olihan se pakko itsekin käydä nappaamassa kuvat tuon paikallisen jeepin nokkapellillä palmujen kohotessa taustalla rinteellä.

Utuisten pilvien taikaa – patikka palmumaisemassa

Cocora valleyn luontoalueella kulkee useita reittejä, joista pidemmillä olisi mahdollisesti päässyt vierailemaan kolibripuistossa. Ilmeisesti osa reitistä oli kuitenkin vierailuni aikaan kiinni, joten tyydyin lyhyempään päiväpatikkareittiin, joka kuitenkin kattaa alueen upeimmat kohteet. Ja pääsin kyllä näkemään kolibrinkin loppumatkasta!

Lyhyt patikkareitti kulkee rinnettä ylös vuohien, lampaiden ja niiden suloisten karitsojen ohi metsäisemmälle osuudelle. Reitit kulkevat yli 2000 metrin korkeudessa ja ilmasto on mukavan raikas, syyskuun alun aurinkoisena päivänä vajaan 20 asteen tienoilla. Korkeammalle reittiä kulkiessa muuttuu aamupäivän kirkas sää kuitenkin nopeasti pilvien vyöryessä laakson rinteiden välissä. Usvaiset harsopilvet lipuvat upean aavemaisesti rinteen palmupuiden seassa, piilottaen osan puista täysin alleen ja tuoden osan korostetusti etualalle kuin tummana siluettina vaalean pilvimassan keskellä. Seuraan näköalapaikalta käsin pilvien kauniita liikkeitä ensin kauempana, ja yhtäkkiä aivan lähellä. Hetkessä tuntuu kuin seisoisimme pilven sisällä ja ympärillä nousee vain yksittäisiä korkeita palmuja harmaata taustaa vasten. Miten taianomaista!

Koko pienen patikan ajan tuntuu etten saa maisemista tarpeekseni. Luontomaisemat ovat uskomattoman kauniita. Kulman takaa aukeaa pelto, jolla laiduntaa joitain hevosia. Normaalinkokoiset hevoset näyttävät todella pieniltä yksittäisten taivasta hipovien palmujen vieressä. Ympyräreitin patikan loppuosassa oppaani ohjaa minut yllätyksekseni kulkemaan ison aidatun alueen sisälle. Aitauksessa laiduntaa muutama hevonen ja aasi, sekä ihmetyksekseni myös muutamia lehmiä. Eläimet tuntuvat olevan aivan sulassa sovussa keskenään, häiriönään ainoastaan niistä valokuvia ottavat ihmiset. Oppaani varoittaa nähneensä aiemmalla kerralla ponin puraisevan turistia, joten pidämme kohteliaan etäisyyden kaikkiin eläimiin.

Patikan lopuksi palaamme lähtöpisteeseen puutarha-alueelle, jossa onkin oivallista bongata paikallisia kolibreja. Värikkäät kukkaset houkuttelevat lintuja, ja pääsenkin seuraamaan haltioituneena pienikokoisen kolibrin tanssia kukkasten välissä. Miten upea lopetus lumoavalle luontoretkelle!