Mauritius – Grand Baie & epäonninen saariretki

Mauritiuksen matkaani mahtui monenlaista elämystä, upeita nähtävyyksiä ja myös hieman epäonnea säiden ja saariretkien suhteen. Majoituin saaren pohjoisosassa, Grand Baien kylän tuntumassa, mistä käsin lähdin päiväretkelle saaren nähtävyyksille ja veneretkelle.

Mauritiuksen saarella ovat vierailleet niin portugalilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset kuin brititkin, joista viimeisen kolmen maan siirtomaana alue toimikin ennen Mauritiuksen itsenäistymistä vuonna 1968. Vaikka maan virallinen kieli on englanti, puhuu sitä vain pieni osa paikallisista. Todellisuudessa 90% maan asukkaista puhuu äidinkielenä morisyenia, joka on ranskaan pohjautuva kreolikieli.

Leppoisat päivät Grand Baien alueella

Grand Baie osoittautui erittäin rennoksi alueeksi. Grand Baien (Grand Bay) lahdelmassa sijaitseva satama-alue oli mukava kävellä, ja keskustasta löytyi kätevästi ravintoloita ja kauppoja. Aivan sataman tuntumasta löytyi myös ruokakojuja, jotka olivat erittäin suosittuja sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Mikäli kaipaa isoa ruokakauppaa niin hypermarketti Super U löytyy kävelymatkan päästä. Pidin myös sataman läheisestä lounge-tyyppisestä Cocoloko-ravintolasta, jossa oli ystävällinen palvelu ja todella hyvä ruoka.

Osuvasti nimetyssä Paradise Cornerissa pääsi puolestaan maistamaan vohveliannoksia ja muita herkkuja. Värikkäässa kahvilassa soi musiikki ja paikan seinälle oli maalattu Mauritiuksen erikoisin lintu: sukupuuttoon kuollut dodo-lintu tai virallisesti mauritiuksendodo tai drontti. Suuri lentokyvytön lintu hävisi täysin vuosien 1510-1690 välillä hollantilaisten tultua Mauritiukselle, kun sitä metsästettiin ruoaksi kolonialistien ja heidän saarelle tuomien vieraslajien toimesta.

Grand Baien sataman ranta ei ollut uimiseen niin kätevä ankkuroitujen veneiden vuoksi, mutta näin kyllä porukkaa myös siellä uimassa. Itse tyydyin kävelyyn venerannassa ja bongailin suloisia kulkukoiria, jotka viettivät leppoisia päiviä rannan lähellä puiden varjossa. Veneet toivat myös kalasaaliinsa sataman rannan perkuupisteille, joten ohi kävellessä pääsi myös näkemään paikallisia kalalajeja.

Hotellien rantoja lukuunottamatta lähin yleinen ranta lähes majapaikkani naapurissa oli La Cuvette, joka oli pieni mutta kaunis hiekkaranta. Kävin kerran uimassa tällä rannalla, mutta muuten oman hotellin uima-allasalue vei voiton joka päivä 🙂 Ilmeisesti pidempi julkinen ranta, Mon Choisy, olisi löytynyt Grand Baien poukaman toiselta puolelta, mutta hieman vaihtelevien säiden vuoksi en viitsinyt lähteä sinne asti.

Kaunis hotelli Grand Baien sataman lähellä

Kiireisen työkevään jälkeen olin päättänyt lähteä kunnon rentoutuslomalle, joten valitsin majoitukseksi Grand Baiesta hotellin nimeltä Veranda Grand Baie Hotel & Spa (*affiliate-linkki). Hotelli sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä kylän keskustasta, mutta kuitenkin ihanan rauhallisella paikalla. Bongasin myös, että keskustaan pystyi kävelemään kätevästi rantaa pitkin, jolloin päätyy suoraan Grand Baien sataman kävelykadulle.

Koko hotellin alue ja huone ovat todella kauniit, hiljattain uudelleen sisustetut, mutta samalla kuitenkin erittäin tunnelmalliset creole chic -tyylillään. Uima-allasalueella tuli rentouduttua ja uitua joka päivä reissun ajan. Olin valinnut puolihoidon, joten aamupala ja illallinen tuli nautittua hotellin ravintolassa. Ruoka oli herkullista ja buffet oli laadukkaimpia, mitä olen hotelleissa koskaan nähnyt, mikä oli positiivinen yllätys useiden hotellien buffetteihin pettyneenä. Eräänä iltana ruokailun yhteydessä ravintolassa oli myös paikallinen musiikki- ja tanssiesitys.

Ainoa haaste, jonka majapaikalla koin liittyi suoraan huoneeni ulkopuolella sijainneeseen palohälyttimeen, joka jostain syystä pärähti huutamaan sateella. Tai näin ainakin minulle kerrottiin, kun kolmatta päivää kovaa soivasta palohälyttimestä jälleen valitin. Vasta tämän kolmannen valituksen jälkeen asia saatiin korjattua teknikon toimesta. Tilanne oli lopulta saanut myös Customer Experience Managerin huomion ja sain huoneeseeni drinkin ja lahjakortin ilmaiseen hierontaan hotellin spa:ssa. Loppuloma meni rennommissa tunnelmissa ja kävin vielä erikseen myös omakustanteisesti hotellin hieronnassa, sillä oli sen verran hyvä kokemus.

Veneretki pohjoisen saarille kadutti

Koko vierailuni aikaan toukokuun puolessa välissä oli tuullut kovasti ja tämän vuoksi odottamani veneretket lähisaarille olivat joka päivä peruuntuneet. Vaikka syklonikausi suurelta osalta onkin ohi huhtikuussa, voi toukokuun alkupuoliskolla vielä liikkua sykloneja erityisesti Mauritiuksen ja Seychellien lähellä. Tällä kertaa sykloni ei tullut Mauritiuksen lähelle, mutta puhalsi tuulia kuitenkin saarelle asti. Pääsin nauttimaan aurinkoisista päivistä saarella, joten loma oli sinällään oikein onnistunut, mutta aiemmin suunnittelemille saariretkille ei ollut viikolla asiaa.

Kun sitten reissuni loppupuolella näin netin säätiedotuksessa indikaatiota tuulien lauhtumisesta kysyin jälleen veneretken perään. Tällä kertaa järjestäjät olivat optimistisia retken toteutumisesta ja sain paikan reissuni viimeiselle kokonaiselle päivälle. Retken aamuna kuitenkin näin paikallissäätä tarkistaessani jälleen varoituksen: Ventures in the open seas are not advised. Jaiks.

Niin vain katamaraani lähti kuitenkin liikkeelle Grand Baien satamasta, ja heti suojaisemmasta poukamasta pois päästyä alkoi hurja keinutus. Aallot olivat niin isot, että katamaraanin kyydissä ei ollut ainuttakaan kuivaa kohtaa. Kaikki saivat aaltoja päälleen ja yrittivät vain pitää jostain kiinni koko paatin keinuessa. Kaduin koko menomatkan päätöstä lähteä retkelle ja mietin kauhuissani, että saarelta pitäisi tulla vielä takaisinkin.

Turistiruuhka paratiisisaarella

Saariretken oli ohjelman mukaan tarkoitus vierailla 3 eri saarella: Île Platella eli Flat Islandilla, Gabriel Islandilla ja Gunner’s Quoinilla. Mauritiukselta kotoisin oleva ystäväni oli erityisesti suositellut suosikkiaan Flat Islandia, joten se oli syy juuri tämän retken varaamiseen. Suuntasimme kuitenkin monen muun veneen tavoin suoraan Gabrielin saarelle ja työntekijät veivät turistit katamaraanilta pienemmillä veneillä saarelle, jolla olisimme koko retken ajan.

Pienen saaren hiekkakaistale oli jo aika täynnä ihmisiä, joten rauhallisesta rantahetkestä ei ollut tietoakaan. Samaan aikaan todella lähellä olevalla Flat Islandilla ei näyttänyt olevan kuin muutama ihminen, joten vaikea sanoa miksi kaikki veneet olivat valikoineet saman rannan. Rajun merimatkan jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen maasta jalkojen alla, joten en jaksanut enää kysyä muiden saarten perään.

Aurinko paistoi ja saarten yllä oli lähes pilvetöntä. Saarten rannassa myös tuuli oli maltillinen ja vesi oli hyvin rauhallista, joten tuntui että rajut tuulet osuivat tosiaan vain avomerelle. Löytäessäni aukon rannan ihmisvilinästä, maisema näytti juuri siltä paratiisisaarelta, josta olin haaveillut. Laskuveden vuoksi saaren rannikko oli kuitenkin hyvin pitkään matalaa ja kivikkoista, ja uimista varten olisi täytynyt selvitä kivikosta aika pitkälle. Uimisen sijaan päädyin lopulta istumaan rannalla katsomassa ihmisten hoipertelua ja lopulta myös heidän luovuttamista uimisen suhteen.

Saariajan jälkeen luvassa oli grilliruokaa paatilla, jonka jälkeen alettiin suunnata takaisin pääsaarelle. En uskaltanut tarttua tarjottuihin alkoholijuomiin, sillä epäilytti millainen ryöpytys olisi vielä edessä. Kapteeni vakuutti kysyessäni, että paluumatka ei olisi yhtä heittelehtivä.

Ehkä koko paatin kastavia aaltoja oli paluumatkalla vähemmän, mutta muuten keikunta jatkui samanlaisena kuin mennessä. Olin kiitollinen, kun pääsimme ehjänä takaisin pääsaarelle ja mietin mielessäni, että jatkossa luotan ennemmin paikallissäähän kuin veneretken järjestäjien arvioon sopivasta merisäästä. Varmasti myös toukokuu matkustusaikana voi olla riskimpi kuin myöhemmät kuukaudet kauempana syklonikaudesta, joka ajoittuu yleensä marraskuusta toukokuun puoleen väliin.

Uskon, että paremmalla tuurilla säiden suhteen Mauritiuksen lähisaarilla olisi ollut paljon kauniita paikkoja nähtäväksi. Yleisesti maasta jäi positiivinen fiilis, vaikka nähtävää varmasti jäi toiseen kertaankin.

Oletko onnistunut ajoittamaan matkat hyvien säiden aikaan vai onko joskus ollut epäonnea reissusäiden kanssa? 🙂