Yosemite & massiiviset mammuttipetäjät – päiväretki kansallispuistoon

^{*sisältää affiliate-linkin}

Yosemiten kansallispuisto sijaitsee noin reilun 3 tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta, joten aiemmin kirjoittelemani kaupungin kiertelyn lisäksi halusin ehdottomasti suunnistaa tutustumaan tähän suosittuun kansallispuistoon ja nähdä Yhdysvaltojen kuuluisaa luontoa. 3081 km²:n kansallispuistoalue pitää sisällään yli 1300km vaellusreittejä, mutta amerikkalaisittain myös paljon autolla saavutettavia kohteita. Koska olin reissussa ilman autoa, koin helpoimmaksi hypätä San Franciscosta järjestetylle tourille, ja GetYourGuiden-päiväretki (*affiliate-linkki) täytti kyllä kaikki toiveeni kansallispuistopäivälle. Pysähdyimme useammalla vesiputouksella ja kuuluisilla kalliomaisemilla, lounastimme joen rannassa ja pääsimme näkemään historiallisia giant sequoia -puita.

Jylhiä maisemia & kalliokiipeilijöiden bongausta

Yosemite on tunnettu paitsi patikointi- ja retkeilykohteena, niin myös kalliokiipeilijöiden suosikkina. Kansallispuiston alueelta löytyvät muun muassa kuuluisat El Capitanin kalliomuodostelma 2307m (alla kuvassa vasemmalla) ja nimensä mukaisesti puolikkaan kupolin muotoinen Half Dome 2693m (yllä olevassa kuvassa). Molemmat kuuluisat kalliot ovat vaatineet kuolonuhreja, mutta edelleen ne houkuttelevat lukuisia kiipeilijöitä.

Oppaamme parkkeerasi minivanin autotien varteen kuten monet muutkin ja siirryimme pellolle ihailemaan edessä kohoavaa El Capitanin pystysuoraa seinää. Kalliomuodostelman huipulle pääsee patikoimalla pitkää reittiä, mutta kalliokiipeilijöille vajaan kilometrin korkuinen jylhänä kohoava graniittiseinä on nimenomaan se juttu. Tarinoiden mukaan El Capitan on nimetty kallionpinnasta muodostuvan intiaanipäällikön kasvojen mukaan.

Kallionseinämää katsellessa tuntui, että sinä päivänä kiipeilijöitä ei taida olla liikkeellä, mutta tottunut oppaamme bongasi välittömästi kolme kiipeilijää. Vaikka kuinka tihrustin, tuntui ettei seinällä näkynyt yhtään mitään, kunnes yhtäkkiä eräällä kiipeilijällä ote lipesi ja hän keinahti köytensä varaan. Olin muiden vierailijoiden kanssa juuri yrittänyt hahmottaa oppaan neuvojen mukaan kohtaa, jossa kiipeilijä kuulemma on, ja koska katseemme olivat oikeassa kohdassa näimme aivan millimetriäkin pienemmän hahmon yhtäkkisen heilahtavan liikkeen kallionseinässä. Kiipeilijän selkä oli kuin ludettakin pienempi pallero valtavan graniittimassan keskellä, ja täytyy sanoa että tuo hetki laittoi edessä kohoavan seinän mielessäni oikeaan mittakaavaan. On niin helppoa katsella edessä kohoavaa kiviseinämää hahmottamatta sen todellista kokoa, onhan sitä Suomessakin kallioita nähty 😀 Ilmeisesti Suomen korkein kallioseinämä on kuitenkin Repoveden kansallispuistossa sijaitseva Olhavanvuori, joka kohoaa noin 50 metrin korkeuteen. El Capitan on puolestaan maailman korkein kallionseinämä yli 900 metrin mitallaan eli on niillä hieman kokoeroa. Olihan se vaikuttava!

Katsoimme paluumatkalla The Dawn Wall -dokumentin, joka kertoo Yosemiten El Capitan seinän ensimmäisestä onnistuneesta vapaakiipeilysuorituksesta, Tommy Caldwellin ja Kevin Jorgesonin suorittamana vuonna 2015. Dokumentti on erittäin mukaansatempaava ja jännittävä katsottava, vaikka laji ei sinällään ollut tuttu. Ihmeellistä minkälaisiin suorituksiin ihmiskeho pystyykään!

Tuolumne Grove & maailman isoimmat puut

Yosemiten kansallispuiston vierailu ei varmasti olisi sama ilman maailman isoimpien puiden näkemistä. Giant Sequoias eli mammuttipetäjät ovat Sierra Nevadan vuoriston alueella kasvavia, tilavuudeltaan maailman isoimpia puita. Näitä ei tule sekoittaa maailman korkeimpiin puihin, jotka ovat puolestaan coast redwood eli jättiläispunapuu-lajiketta. Mammuttipetäjiä voi käydä ihmettelemässä muutamassa eri paikassa Yosemiten alueella ja meidän pieni ryhmämme suunnisti Tuolumne groven alueelle, jossa pääsimme tekemään parin tunnin kävelyn katsomaan puita.

Reitti kulki ensin alamäkeen ja oppaamme ohjeisti, että vaikka kaikki puut matkalla näyttävät korkeilta, eivät ne vielä oli etsimiämme mammuttipetäjiä. Jättimäisiä, yli pään mittaisia käpyjä kuitenkin löytyi jo matkan varrelta! Alueella on aikuisia mammuttipetäjiä hieman yli 20 ja niistä osa oli onneksi merkitty karttaan selvennykseksi. Reitiltä löytyy myös kuolleeseen puun runkoon kaiverrettu ’portti’, Dead Giant, joka näytti mielestäni hieman surulliselta. Mieluummin sitä katselee kokonaisia puita, mutta antoihan tuon portin kautta kulkeminen jälleen perspektiiviä puiden kokoon.

Oma suosikkini oli kuitenkin luonnon itse luoma katsaus kaatuneen onton mammuttipetäjän sisään. Maassa makaavan puun rungon osa tuntui massiiviselta sen vieressä kävellessä ja päässä odotti näkymä sen leveään juuristoon. Mammuttipetäjät ovat ihmeellisiä niiden tulta ja ötököitä hylkivän rungon vuoksi, mutta kuolemattomia ne eivät kuitenkaan ole ja niitä uhkaa muun luonnon tavoin ilmastonmuutos. Tuolumne groven kaatunut mammuttipetäjä on niin iso, että sen onton rungon sisään voisi lyhyt ihminen kävellä lähes suorassa. Eräs patikoija lähteekin kävelemään rungon sisään ja saapuu ulos kaukana toisessa päässä, mutta en itse uskalla lähteä pimeään ja epämääräiseen onkaloon.

Bongaamme vielä pari peuraa patikan aikana, mutta sen jälkeen onkin aika suunnata paluumatkalle takaisin San Franciscoon. Oli kyllä erittäin antoisa päivä luonnon keskellä!

Ovatko Yosemite tai muut USA:n kansallispuistot sinulle tuttuja?